Koirien kokemukset vaikuttavat pelokkuuteen

Helsingin yliopistossa ja Folkälsanin tutkimuskeskuksessa toimivan professori Hannes Lohen johtama geenitutkimusryhmä on selvittänyt erilaisten ympäristötekijöiden merkitystä koirien ääniarkuuteen, yleiseen pelokkuuteen sekä eroahdistukseen.

Reilun 3000 koiran laajuinen kyselytutkimus paljasti varhaisiän kokemuksien, erityisesti emonhoidon laadun ja sosiaalistamisen, merkityksen myöhempään pelokkuuteen. Myös päivittäisen liikunnan merkitys korostuu. Tutkimus paljastaa yhteisiä ympäristötekijöitä koirien ja ihmisen ahdistushäiriöiden taustalta.

Koirien persoonallisuuteen, käyttäytymiseen ja käytöshäiriöihin vaikuttavat monet perintö- ja ympäristötekijät. Näiden eri tekijöiden parempi tuntemus antaisi uusia työkaluja pelokkuusongelmien hoitoon, koirien hyvinvoinnin edistämiseen ja tehokkaampien tutkimusasetelmien rakentamiseen.   Koirien persoonallisuudella on suuri vaikutus sen omaan ja omistajan hyvinvointiin. Yleinen pelokkuus, kovien äänien pelko sekä eroahdistus ovat yleisimpiä pelokkuuteen liittyviä käyttäytymisongelmia koirilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia ympäristötekijöitä näihin ominaisuuksiin liittyy ja huomioida niitä sitten tulevissa geenitutkimuksissa.

Emonhoito, sosiaalistaminen ja liikunta auttavat

Tutkimuksessa kerättiin reilun 3000 suomalaisen koiran käyttäytymistä kuvaava aineisto. Mukana oli koiria 192 eri rodusta. Osallistujat täyttivät koiran käyttäytymistä kartoittavan validoidun kyselylomakkeen, jonka on todettu korreloivan hyvin koiran käyttäytymisen kanssa. Kysely sisälsi kysymyksiä koiran käyttäytymisestä eri tilanteissa, mutta myös koiran pentuajan tapahtumista ja tämän hetken arjen rutiineista koiran elämässä.

Mielenkiintoisimpiin löydöksiin liittyy pelokkuuden yhteys koiran varhaisen kehityksen tapahtumiin ja liikunnan määrään. Pelokkaat koirat olivat muita vähemmän sosiaalistettuja, ja ne olivat kokeneet myös huonompaa emonhoitoa.

– Sosiaalistamisen merkitys on tullut esille jo aiemmissa koiria koskevissa tutkimuksissa, mutta emonhoidon merkitys koirien pelokkuudelle todetaan tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa. Sitä pitäisi tutkia koirilla yksityiskohtaisemmin jatkossa, sillä sen merkitys on todettu keskeiseksi muissakin lajeissa, toteaa tutkija FT Katriina Tiira. Tutkimusryhmän aiempitutkimus paljasti huonolaatuisen emonhoidon altistavan stereotyyppiselle käyttäytymiselle.

Ääniarat sekä eroahdistuneet koirat liikkuvat merkittävästi vähemmän verrattuna koiriin, joilla ei ole äänipelkoa tai eroahdistusta.

– Liikunnan on havaittu nostavan serotoniinitasoa sekä eläimillä että ihmisillä, joten liikunnan positiiviset vaikutuksen ovat todennäköisesti läsnä myös koirilla. Erityisesti liikunnan laadun merkitys korostui. Pelkästään ääniarkoja koiria vertailtaessa havaittiin että vapaana juoksemaan pääseville koirille ääniarkuus kehittyi myöhemmin kuin hihnassa ulkoileville. Liikunnan positiivisia vaikutuksia on raportoitu myös ahdistuneisuudesta kärsivillä potilailla, kertoo professori Lohi. Liikunnan ja arkuuden yhteys voi osaltaan selittyä sillä, että ääniarka koira saattaa pelästyä ulkoillessa helpommin, ja ulkoilumäärä on siksi pienempi.

Arkuus lievenee koirilla iän myötä. Ne sopeutuvat pelottaviin tilanteisiin tai omistaja oppii puolestaan välttämään niitä. Ääniarkuuden suhteen tilanne on päinvastainen; vanhemmilla koirilla on nuoria koiria enemmän ääniarkuutta. Ei-pelokkailla koirilla oli useammin muuta koiraseuraa samassa taloudessa. Arkuus on yleisempää nartuilla uroksiin verrattuna ja sterilointi altistaa erityisesti ääniarkuudelle.