Kambodza ja Vietnam ovat käynnin arvoisia

Kuhinaa, hyörinää ja ihmisiä. Kambodzan hiljaiselon jälkeen Vietnam pursuaa elämää ja toimintaa, on kauppoja kaupan vieressä, rakenteilla olevia pilvenpiirtäjähotelleja ja paljon toimeliaita ihmisiä.

Saigonin nykyisen Ho Chi Minh Cityn keskeinen tekijä on tietenkin joki, mutta myös puukujanteet: isot puut reunustavat teitä, jotka jököttävät talojen edessä. Kummallinen näky, mutta varmasti hyvä asia ilman takia ja myös kuumuuden takia. Lämpöä on 36 astetta.

Täällä valuutta on dong, mutta käypä valuutta on myös dollari. Pieniä yrityksiä ja kauppoja vieri vieressä satoja tuhansia pitkin katuja. Buddhalaisuus on pääuskonto, vaikka sosialistinen valtio onkin kyseessä. Sosialisismin tunnusmerkkejä saa täältä etsiä. Otin Vietnamin rahaa aluksi 5 miljoonaa dongia eli miljönäärejä ollaan monessakin mielessä.  Perinteisiä vietnamilaisia hattuja näkyy siellä täällä katukuvassa. Mutta voi Saigon olisin kaivannut jotain maailmankuulusta historiastasi.

Hoi An:ssa asukkaita on vain 76 000. Hoi An on siis varsinainen pikku kylä Keski-Vietnamissa. Hoi An:ssa valmistetaan asiakkaalle mittatilaustyönä vaatteita muutamassa tunnissa. Eli hankin siis vaatteita. Vaatteeni eivät kylläkään istu kovin hyvin eli hinnat ovat alhaiset, mutta myös laatu useassa tapauksessa. Osaavat hyvin silkin leikkuun ja ompelun, samoin hellevaatteiden valmistuksen, mutta todellista suunnittelun ammattitaitoa ei seudulla ole. Pari Nordea-pankin tanskalaista työntekijää osti itselleen 4 pukua, paitoja jne., jotka kuljetetaan heille by shipping. Käyvät täällä kuulemma säännöllisesti ostoksilla.

Rannalla juttelin paikallisten nuorten ihmisten kanssa heidän elämästään, mitä tekevät ja mistä pitävät. Myyjät olivat rannalla koko ajan kimpussa, ehkä vähän liikaakin. Tarvitsevat kuulemma rahaa koulunkäyntiin. Helykimppu on vuokrattu päiväksi ja sen avulla täytyy saada rahaa. Juteltuani pari tuntia heidän kanssaan ostin pari rannekorua ja annoin vielä dollarin muuten vaan. Poika rannalla haaveili yrityksen perustamisesta ja tyttö halusi aineenopettajaksi. Toivottavasti molempia onnistaa. Olin yksin rannalla paikallisia ihmisiä lukuun ottamatta. Ranta oli todella hieno ja näkymä uskomaton, merta ja vuorta ja hiljaisuutta. Rannalla Hoi An:ssa nauroin rannalla ja ympärillä olevat hampaattomat vanhat naiset nauroivat naurulleni. Eli kaikilla oli hauskaa. Naiset olivat päärynän mallisia ja heillä oli perinteiset hatut päässään.

Ensivaikutelmana pidän Hanoista paljon enemmän kuin Saigonista. Ranskalaisvaikutteisuus näkyy erittäin selvästi. Jänniä taloja vieri vieressä. Kuvasin riisipeltoja, lehmiä ja ohimennen yhtä hautausmaata. Hautakivet olivat jännän värisiä mm. viininpunaisia. Hanoin keskustan keskellä on järvi, joka on erittäin kaunis. Järven keskellä on pieni saari kilpikonna-temppeleineen. Pagoda on valaistu illalla. Ihmiset ovat erilaisia näöltään kuin Etelä- tai Keski-Vietnamissa. Ilman lämpötila on vain 20 astetta. Kysyin yhdeltä oppaalta, miksi Ho Chi Minh oli niin tärkeä henkilö. Kuulemma johti maata yli 20 vuotta ja hänen aikanaan maa itsenäistyi Ranskan siirtomaavallan alaisuudesta. Ho Chi Minhin mausoleumi oli ulkoapäin mielestäni mielettömän ruma, koska sen pinta näytti harmaalta sementiltä. Iso, harmaa betonimöykky ei houkuta minua tutustumaan rakennukseen enempää esimerkiksi sisältä.

Halong Bayssa vietnamilainen maisema näyttäytyy kauneimmillaan.  Tässä paikka, jossa kannattaa käydä. Tilasin Halong Bay –laivareissun hotellista Hanoissa. Merestä nousevat mustat vuoret luolineen jäivät iäksi silmiini. Vihreä vesi lempeine olemuksineen tekee syvän vaikutuksen. Miten ihanaa onkaan elää tällaisena hetkenä. Ja tällaisen matkan jälkeen myöhemminkin. Miksi lähdinkään matkalle. Siksi, että ihmisen on oman sisimpänsä vuoksi hyvä nähdä muunkinlaista elämää, jolloin opitut normit ja omat sisäiset rajat avartuvat ja sen kautta elämä helpottuu ja mieleen nousee uudenlaisia ratkaisuja elämän haastavissa hetkissä.