Kalatkin ovat eläimiä – pyyntitapoja uudistettava

Kalat ovat kiduksilla hengittäviä, vaihtolämpöisiä ja kallollisia selkärankaisia eläimiä, joista puhutaan lähinnä elintarvikkeina. Kalaa markkinoidaan terveellisenä elintarvikkeena, joka sisältää runsaasti proteiineja, vitamiineja ja mineraaleja. Sitä suositellaan syötäväksi vähintään kaksi kertaa viikossa. Kokonaan on unohtunut, että kala on eläin, jolla on kaikki aistit.

Kaloilla, kuten muillakin selkärankaisilla, on viisi aistia: näkö-, kuulo-, maku-, haju- ja tuntoaisti. Lisäksi kaloilla on kylkiviiva-aisti, jonka avulla kalat havaitsevat veden paineaallot.

Kalojen älylliset kyvyt on todettu tutkimuksissa ja saatu tietoa kalojen oppimiskyvystä. Kalat oppivat omasta kokemuksesta ja muiden esimerkistä. Jotkin kalat myös leikkivät, kuten kalojen elämää seuranneet akvaarioharrastajatkin ovat huomanneet. Kala ei tietenkään vaikuta kovin älykkäältä kuolinkamppailussa veneen pohjalla. Tuskin moni muukaan eläin tukehtumiskuoleman aikana vaikuttaa älykkäältä.

Yli 200 kalalajia pitää ääntä. Niiden ääntelyä taittuu veden pinnasta. Val­ta­o­sa ka­lo­jen tuot­ta­mis­ta ää­nis­tä on ih­mis­kor­van kuu­lo­a­lu­een ul­ko­puo­lel­la, alle 1 000 hertsin taajuudella. Ne pys­ty­tään ha­vait­se­maan ai­no­as­taan tek­ni­sin apu­vä­li­nein. Kalat eivät ääntele suullaan. Siksi ne eivät huuda tuskasta, kun niitä revitään kurkun tai suun lihaksiin uppoutuneen koukun varassa rannalle. Kalat tuottavat ääntä mulla tavoin, kuten värisyttämällä uimarakkoaan tai hankaamalla luita vastakkain. Yli 20 pro­sent­tia ka­la­la­jeis­ta vies­tii kes­ke­nään, vaik­ka niil­lä ei ole ää­ni­huu­lia.

Oppimiskokeiden mukaan kalat välttelevät tilanteita, joissa ne ovat kokeneet kipua. Jos kipu jatkuu, niin ne alkavat keinuttelemaan itseään, samoin kuin nisäkkäät. Kalat kokevat kipua, mutta niiden huuto ei kuulu, joten pyynti- ja tainnutustapoja pitäisi uudistaa.

Kaloilla on myös hyvin kehittynyt hermosto, joka on samankaltainen kuin muilla selkärankaisilla, mutta niiden erityiset aistimukset ja kyvyt ovat sopeutuneet vedenalaiseen ympäristöön. Kalojen hermosto voidaan jakaa keskushermostoon ja ääreishermostoon, aivan kuten muillakin selkärankaisilla.

1. Keskushermosto

• Aivot: Kalojen aivot ovat jaettu useisiin eri osiin, jotka vastaavat eri toiminnoista. Vaikka kalojen aivot ovat yleensä pienemmät suhteessa kehoon kuin esimerkiksi lintujen tai nisäkkäiden, ne ovat hyvin sopeutuneet kalojen elinympäristöön.
  • Isoaivot (cerebrum): Isoaivot ovat vastuussa monista korkeammista toiminnoista, kuten hajuaistista ja muista aistitoiminnoista.
  • Pikkuaivot (cerebellum): Pikkuaivot säätelevät liikkeiden koordinointia ja tasapainoa, mikä on erittäin tärkeää vedessä liikkuessa.
  • Väliaivot (diencephalon): Tämä aivojen osa säätelee monia autonomisia toimintoja, kuten nälkää ja hormonitoimintaa.
  • Aivorunko: Aivorunko kontrolloi elintärkeitä toimintoja, kuten hengitystä ja sydämen toimintaa. Se yhdistää myös aivot selkäytimeen.
• Selkäydin: Selkäydin kulkee pitkin kalojen selkärankaa ja toimii hermoimpulssien väylänä aivojen ja kehon välillä. Se säätelee monia perustoimintoja ja refleksejä.

2. Ääreishermosto

• Motoriset hermot: Nämä hermot välittävät käskyjä aivoista ja selkäytimestä lihaksiin, ohjaten esimerkiksi uintiliikkeitä.
• Sensoriset hermot: Nämä hermot tuovat aistimukset, kuten kosketuksen, lämpötilan ja paineen, kehosta aivoihin.
• Autonominen hermosto: Tämä hermoston osa kontrolloi tahdosta riippumattomia toimintoja, kuten ruoansulatusta, verenkiertoa ja hengitystä.

Erityisaistit

• Sivulinja-aisti: Kaloilla on erityinen aisti, jota kutsutaan sivulinja-aistiksi. Tämä aisti on tärkeä vedenalaisessa ympäristössä, sillä se havaitsee veden liikkeet ja paine-erot, mikä auttaa kaloja suunnistamaan, saalistamaan ja välttämään saalistajia.
• Näkö: Kalojen silmät ovat sopeutuneet vedenalaiseen näkemiseen, ja näkö on usein tärkein aisti.
• Kuulo: Kalat kuulevat ääniaaltojen aiheuttamat värähtelyt vedessä ja käyttävät kuuloa myös tasapainon ylläpitämiseen.
• Hajuaisti: Kalojen hajuaisti on hyvin kehittynyt ja tärkeä esimerkiksi ruoan etsimisessä ja lisääntymiskumppaneiden löytämisessä.
• Maku- ja tuntoaisti: Nämä aistit auttavat kaloja arvioimaan ympäristöään ja ruoka-aineita.

Kalojen hermosto on siis monipuolinen ja sopeutunut vedenalaiseen elämään, tarjoten niille erilaisia tapoja havaita ja reagoida ympäristöönsä