On täysin käsittämätöntä, miten hitaasti ja vastentahtoisesti Suomi etenee ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tilanne on katastrofaalinen, ja meillä ei ole enää varaa jahkailla tai hakea helppoja ratkaisuja. Tarvitsemme välittömästi rohkeita, jopa kipeitä, päätöksiä, jotka ohjaavat yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen muutokseen. Kaikkien – niin yksilöiden, yritysten kuin valtiovallankin – on kannettava vastuunsa, ja tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on oltava valmiita luopumaan vanhoista tavoista ja asenteista.
Hallituksen on nostettava ilmastotavoitteet entistä kunnianhimoisemmiksi ja luotava sitovat tiekartat päästöjen leikkaamiseksi kaikilla sektoreilla. Erityisesti energiantuotannon, liikenteen ja teollisuuden on tehostettava siirtymäänsä kohti hiilineutraaliutta. Tähän tarvitaan merkittäviä investointeja uusiutuvaan energiaan, kestävään liikenteeseen ja kiertotalouteen. Ympäristöministeriön ja elinkeinoministeriön on tiivistettävä yhteistyötä ja luotava yrityksille kannustimia vihreään siirtymään. Myös jokaisen kansalaisen on muutettava kulutustottumuksiaan ja omaksuttava vastuullisempi elämäntapa. Ilman järeitä toimia tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan käsittämättömän kovan hinnan meidän nykyisestä välinpitämättömyydestämme.
Politiikan tehottomuus uhkaa meidän kaikkien tulevaisuutta
Kun katson nykyistä hallituksen ilmastopolitiikkaa, näen lähinnä puolinaisia toimia ja sanahelinää. Orpon hallituksen kuukaudet ovat olleet suorastaan hälyttäviä ilmastonäkökulmasta. Missä ovat ne radikaalit uudistukset, joita tilanne vaatii? Miksi meillä keskustellaan edelleen siitä, pitäisikö toimia, kun meidän tulisi keskustella vain siitä, miten nopeasti pystymme toimimaan?
Suomen päästötavoitteet ovat paperilla kunnianhimoisia, mutta käytännön toimet eivät vastaa retoriikkaa. Meillä on hiilineutraaliustavoite vuoteen 2035 mennessä, mutta samaan aikaan tuetaan fossiiliteollisuutta ja lykätään vaikeita päätöksiä. Tällainen kaksinaismoralismi on sietämätöntä aikana, jolloin jokainen kuukausi merkitsee.
Politiikkojen on lopetettava äänestäjien mielisteleminen ja alettava kertoa totuus: ilmastonmuutos vaatii meiltä kaikilta uhrauksia. Ei ole olemassa kivutonta siirtymää, ja mitä kauemmin odotamme, sitä kalliimmaksi ja vaikeammaksi muutos tulee. Jokainen viivytelty vuosi tarkoittaa rajumpien toimien tarvetta myöhemmin.
Teollisuuden ja energiasektorin velvollisuus
Suomen teollisuus piilottelee liian usein kansainvälisen kilpailukyvyn verhon taakse välttääkseen vastuunsa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Samalla kun muut maat tekevät rohkeita siirtymiä puhtaaseen energiaan, me varovaisesti harkitsemme ja suunnittelemme. Tällainen asenne on sekä moraalisesti tuomittavaa että taloudellisesti lyhytnäköistä.
Energiasektorin on ryhdistäydyttävä ja kiihdytettävä uusiutuvan energian rakentamista. Tuulivoiman vastustus paikallisella tasolla on ymmärrettävää, mutta se ei voi olla este koko maan energiamurrokselle. Hallituksen on otettava tiukempi linja ja luotava selkeät säännöt, jotka tekevät uusiutuvan energian hankkeet mahdollisiksi ilman vuosikausia kestäviä lupaprosesseja.
Teollisuuden vihreä siirtymä ei ole vain ympäristövelvollisuus – se on myös taloudellinen välttämättömyys. EU:n hiilitullit ja tiukentuvat ympäristösäädökset tarkoittavat, että fossiiliriippuvainen teollisuus menettää kilpailukykynsä joka tapauksessa. Meidän tulisi olla edelläkävijöitä, eikä jarruttajia.
Liikennesektori tarvitsee vallankumouksen
Liikennesektori on yksi suurimmista päästölähteistä Suomessa, mutta muutos on ollut sietämättömän hidasta. Sähköautojen osuus kasvaa liian hitaasti, ja julkisen liikenteen kehittäminen ontuu erityisesti kaupunkien ulkopuolella. Polttoaineiden hinnan nostaminen on välttämätöntä, vaikka se olisikin poliittisesti epäsuosittua.
Hallituksen on investoitava massiivisesti raideliikenteeseen ja sähköbusseihin. Jokainen uusi moottoritie ja lentoaseman laajennus on nykytilanteessa vastuutonta ympäristöpolitiikkaa. Meidän on tehtävä vaikeitakin päätöksiä lyhyen tähtäimen taloudellisten intressien kustannuksella.
Autoilun rajoittaminen kaupungeissa ei ole kiusantekoa, vaan välttämätöntä tulevaisuutemme turvaamiseksi. Ruuhkamaksut, pysäköinnin kallistaminen ja autottomien alueiden laajentaminen ovat työkaluja, joita meidän on käytettävä rohkeammin.
Kansalaisten vastuu ja yhteiskunnan muutos
Samaan aikaan kun vaadin hallitukselta ja yrityksiltä rohkeampia toimia, on myös kansalaisten herättävä todellisuuteen. Meidän kulutuskäyttäytymisemme on kestämätöntä, ja jokaisen on tehtävä konkreettisia valintoja arvojen mukaisesti.
Lentämisen vähentäminen, lihan syönnin rajoittaminen ja ylikulutuksen lopettaminen eivät ole suosituksia – ne ovat välttämättömyyksiä. On lopetettava tekosyyjen etsiminen ja alettava elämään siten, että tuleville sukupolville jää elämisen arvoinen planeetta.
Erityisesti varakkaiden suomalaisten on kannettava suurempi vastuu. Tuloerot heijastuvat suoraan hiilijalanjälkiin, ja rikkaimman kymmenen prosentin päästöt ovat moninkertaisia köyhimpiin verrattuna. Tämä epätasa-arvo on korjattava progressiivisella ilmastopolitiikalla.
Taloudellisten argumenttien takana piilevä pelkuruus
Liian usein kuulemme väitteitä siitä, että kunnianhimoiset ilmastotoimet vaarantaisivat talouskasvun tai työpaikkoja. Tämä on lyhytnäköistä ajattelua, joka sivuuttaa ilmastonmuutoksen todelliset taloudelliset kustannukset. Mitä suuremmat vahingot ilmastonmuutos aiheuttaa, sitä kalliimmaksi sopeutuminen ja korjaaminen tulee.
Vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja ja teollisuudenaloja. Suomella on kaikki edellytykset olla edelläkävijä puhtaan teknologian kehittämisessä ja viennissä. Meidän ei tule pelätä muutosta, vaan tarttua siihen mahdollisuutena.
Ilmastokriisi ei odota taloussuhdanteiden paranemista tai poliittisesti sopivaa hetkeä. Se etenee omalla aikataulullaan, ja meidän on sovitettava toimintamme sen mukaisesti, ei toisin päin.
Aika kiireellisille päätöksille on nyt
Suomi on kuulunut ilmastopolitiikan kärkimaiden joukkoon kansainvälisesti, mutta nyt olemme vaarassa jäädä jälkeen. Muut maat ottavat rohkeita askelia eteenpäin, kun me jahkailemme. Tämä on paitsi moraalinen häpeä, myös strateginen virhe.
Nuorten ilmastoaktivistien viesti on kristallinkirkas: te olette pettäneet meidät. He ovat oikeassa. Jokainen viivytelty päätös, jokainen kompromissi fossiiliteollisuuden kanssa, jokainen pienimuotoinen toimenpide suuren uudistuksen sijaan on petos tulevia sukupolvia kohtaan.
Meidän on lopetettava tekosyyjen etsiminen ja ryhdyttävä todellisiin tekoihin. Ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden uhka – se on nykytodellisuutta, joka vaatii välittömiä, radikaaleja toimia. Historia tuomitsee ne, jotka tiesivät mutta eivät toimineet. Haluammeko todella kuulua siihen joukkoon?