Huoltosuhde tulee muuttumaan merkittävästi

Suomen väestöllinen huoltosuhde tulee muuttumaan merkittävästi seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana. Ennusteiden mukaan väestöllinen huoltosuhde tulee olemaan lähes kahdeksankymmentä. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhusten ja lasten määrä sataa työikäistä kohden on kahdeksankymmentä.

Tulevina vuosikymmeninä huoltosuhdetta tulee pääosin rasittamaan suuri eläkeikäisten määrä. 1800-luvun lopusta vuoteen 1912 huoltosuhteen määrä pysytteli samoissa lukemissa. Suurin notkahdus tapahtui 1940-luvulla. Tämän muutoksen syynä oli mitä todennäköisemmin vuodesta 1939 vuoteen 1940 käyty talvisota. Sodan jälkeen syntyvyyden noustessa myös huoltosuhteen määrä nousi.

Määrä lähti uudestaan laskuun 60-luvun alussa, johtuen todennäköisesti 1900-luvun alussa syntyneiden luonnollisesta kuolemasta. Väestöllinen huoltosuhde pysyi siitä asti suhteellisen samoissa lukemissa 2010-luvulle asti, josta se on jatkanut nousuaan tähän päivään saakka. Ennusteiden mukainen huoltosuhteen nousu 2060-luvulle mentäessä johtunee jo kymmenisen vuotta sitten alkaneesta syntyvyyden laskusta.

Suurin syy oletettavasti jatkuvaan syntyvyyden laskuun on nuorten aikuisten lastenhankinnan lykkääminen myöhemmälle iälle. Keski-ikä ensimmäisen lapsen hankintaan on noussut viidessäkymmenessä vuodessa 23 ikävuodesta 28 ikävuoteen. Toisaalta vaikutusta on myös sillä, että yksi- ja kaksilapsiset perheet miettivät yhä tarkemmin lisälapsien tekoa. Tähän vaikuttaa usein työttömyydestä johtuva heikko taloudellinen tilanne.

Väestöllisen huoltosuhteen nousulla on suora negatiivinen vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen. Taloudellinen huoltosuhde mitataan siten, että kuinka monta työssä käymätöntä on sataa työllistä kohti. Työssä käymättömiin luetaan lasten ja vanhusten lisäksi kaikki työvoiman ulkopuolella olevat. Taloudellisen huoltosuhteen heikkeneminen aiheuttaa koko väestön hyvinvoinnin heikkenemisen.