Holokaustin kieltäminen, puheista vankilaan

Hallituksen esittämä holokaustin ja muiden vakavien kansainvälisten rikosten kiistämisen kriminalisointi on herättänyt laajaa keskustelua. Lakialoite, joka mahdollistaa jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksen holokaustin kiistämisestä, on virallisesti EU direktiivin täyttämiseksi tehty pakkoliike.

Suomi joutui Euroopan komission rikkomusmenettelyn kohteeksi, kun nykyinen lainsäädäntö ei täysin vastannut EU:n rasisminvastaiseen direktiiviin. Tämä pakotti hallituksen nopeaan lainvalmisteluun. Virallisen kannan mukaan laki on tarpeen estämään vihapuhetta ja vähemmistöihin kohdistuvaa vihamielisyyttä.

Kuitenkin monien asiantuntijoiden mukaan kysymys ei ole niinkään siitä, onko holokaustin kiistäminen moraalisesti oikein, vaan siitä, onko rikoslaki oikea tapa käsitellä asiaa. Historiallisten totuuksien säätäminen lailla on aina ongelmallista. Jatkossa voidaan säätää minkä vain vallassa olevan ryhmän mielipide historiasta totuudeksi ja kiistäjille vankeutta.

Mitä laki käytännössä tarkoittaa

Lain mukaan rangaistavaa olisi holokaustin ja muiden kansainvälisesti tunnustettujen joukkotuhontojen julkinen kiistäminen, puolustaminen ja vähättely. Laki ei koskisi tieteellistä tutkimusta, historiallista keskustelua, eikä kansainvälisten tuomioistuinten päätösten arviointia.

Tästä huolimatta lain tulkinnanvaraisuus on vakava uhka. Missä menee raja asiallisen keskustelun ja rangaistavan kiistämisen välillä? Kulloinkin vallassa olevat päättävät mikä on “tiedevastaista kiistämistä” ja mikä asiallista historiantutkimusta? Jos annamme valtiolle vallan määritellä, mitkä historialliset näkemykset ovat sallittuja, avaamme Pandoran lippaan mille vain oikean historian määrittelylle.

Sananvapaus on demokratian perusta

Lain kannattajat painottavat sen tarpeellisuutta vähemmistöjen suojelemisessa. Minkä vähemmistön, sota on ohi jo. Kriitikot varoittavat, että laki voi johtaa ennalta-arvaamattomiin seurauksiin. Jos ihminen voidaan laittaa vankilaan mielipiteestään, missä vedämme rajan mistä mielipiteestä?

Samat tavoitteet voidaan saavuttaa ilman tarpeetonta lakia

Rikoslaissa on jo olemassa rangaistukset vastaavista menettelyistä, joita lakiehdotuksessa kuvaillaan. Niissä on selkeät määritelmät sallitusta ja kielletystä kritiikistä ja esitystavoista.

Lakialoite menee nyt eduskunnan käsittelyyn, jossa sen sisältöä voidaan vielä muokata. Keskustelu on tarpeen, sillä kyseessä on periaatteellisesti tärkeä kysymys siitä, kuinka yhteiskunnassa takaamme sananvapauden eli kansalaisten suojan.

Kysymys ei ole edes holokaustista, vaan millaista yhteiskuntaa valtaa pitävät haluavat rakentaa. Haluammeko yhteiskunnan, jossa valtio määrittelee, mitkä historialliset näkemykset ovat sallittuja? Vai yhteiskunnan, jossa vaikeistakin aiheista voidaan käydä avointa keskustelua, kunhan se tapahtuu asiallisesti?

Lakiesitys on holokaustia laajempi

Hallituksen esityksen mukaan rangaistussäännös koskisi joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen, hyökkäysrikoksen ja sotarikoksen julkista kiistämistä, puolustelemista ja vakavaa vähättelemistä. Säännös koskisi ainoastaan sellaisten rikosten kiistämistä, jotka tunnustettu kansainvälinen tuomioistuin, kuten esimerkiksi ICC, on lainvoimaisella ratkaisulla todennut tapahtuneiksi. Lisäksi säännöksen soveltaminen edellyttää, että teko on tehty rasistisella perusteella tavalla, joka on omiaan yllyttämään vihaan tai väkivaltaan kansanryhmää tai sen jäsentä kohtaan sekä häiritsemään yleistä järjestystä. Myös oikeushenkilö voisi joutua tällaisesta teosta rangaistusvastuuseen.