Fysioterapiasta voi saada vinkkejä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja kuinka omaan kuntotasoon sopivaa liikuntaa voisi lisätä arkeen.
Fysioterapiasta tulee monelle mieleen leikkauksen jälkeinen kuntoutus tai muu fyysisen vaivan hoito. Hyötyäkseen fysioterapiasta ei tarvitse olla tavoitteellisesti treenaava urheilija.
– Fysioterapeutin vastaanotolle voi hakeutua ennen kuin mitään haaveria on tapahtunutkaan. Fysioterapian avulla voi ennaltaehkäistä monenlaisten ongelmien syntymistä ja saada yksilöllisiä vinkkejä terveelliseen arkeen, kertoo fysioterapeutti Heidi Rämö.
– Uni, ravinto ja muu elämä täytyy saada tasapainoon aivan ensimmäiseksi. Ei ole järkeä rakentaa vaativaa treeniohjelmaa ihmiselle, jonka elämä on jo täynnä. Kokonaiskuormitus mielelle ja kropalle ei saa riistäytyä käsistä. Liikunnalle saadaan sijaa jo pienillä muutoksilla, Rämö lupaa.
Staattinen elämäntapa ruokkii kotiin jämähtämistä. Lähes kaikki asiat on mahdollista hoitaa muutamalla klikkauksella kotisohvalta, eikä tarvitse lähteä paikan päälle. Rämö korostaakin nimenomaan hyötyliikunnan arvoa. Autolla ajamisen ja toimistossa istumisen sekaan pitäisi ujuttaa tavallista arkiaktiivisuutta.
Pienillä valinnoilla on valtava vaikutus
Päivittäinen liikunta jää alle suositusten etenkin toimistotyöläisillä. Työpisteeltä kannattaa poistua useamman kerran päivässä, edes hetkeksi. Lounaalla käydessä voi kiertää yhden ylimääräisen korttelin – ajallisesti menetys ei ole iso, mutta elimistö kiittää.
– Jos käytössä on seisomapöytä, sitä kannattaa hyödyntää. Palaverissakin voi välillä nousta jaloittelemaan ja vapaamuotoisempia keskusteluja voi käydä kävelylenkilläkin. Mikrotauot ehkäisevät tehokkaasti lihasjumituksia. Jos tietää kärsivänsä usein niskakivuista, kannattaa venytellä ja pyöritellä hartioita pitkin päivää, vinkkaa Rämö.
Kaikkea liikuntaa ei tarvitse suorittaa yhdellä kertaa. Jos aika ei riitä intensiiviselle salitreenille, voi kuntoilla pienissä osissa pitkin päivää. Kaikki lasketaan: kotityöt, siivoaminen, lasten kanssa leikkiminen ja lumitöiden tekeminen.
Hyötyliikkujan valinta on hissin sijaan portaat, jolloin osa päivän askeltavoitteesta täyttyy kuin itsestään. Kunnostaan voi pitää huolta myös ilman maratonin kaltaisia kunnianhimoisia tavoitteita.
– Pienet, arkeen ujutetut liikuntateot auttavat liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin ei vain ehdi salille, jolloin hyötyliikunta ja kauppakassien kantaminen riittävät hyvin. Orjallisen suorittamisen sijaan kannattaa panostaa järkevän tasapainon löytämiseen. – Usein sorrutaan ajattelemaan ”kaikki tai ei mitään”. Joko treenataan verenmaku suussa triathlonille tai sitten unohdetaan vähäinenkin liikunta ja ajetaan sadan metrin matka ruokakauppaan autolla.
Liikuntaan tottumattoman ei kannata yrittää muuttaa kaikkea elämässään kertaheitolla, jo muutos itsessään on iso stressitekijä.