Extralehdet Extralehdet
Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on ajautunut kriisiin, jossa keskitytään sammuttamaan tulipaloja sen sijaan, että pyrittäisiin ehkäisemään niitä. Tämä lyhytnäköinen lähestymistapa ei ole ainoastaan inhimillisesti kestämätön, vaan myös taloudellisesti tuhoisa.
Erityisesti vanhustenhuollossa tämä on räikeää. Resursseja ja rahaa syydetään kalliiseen laitoshoitoon ja akuuttien ongelmien korjaamiseen, vaikka tulisi siirtää painopiste ennaltaehkäisevään työhön ja tehostettuun kotihoitoon. Jokaisella ikääntyneellä on oikeus elää omassa kodissaan, niin kauan kuin se on mahdollista arvokkaasti ja itsenäisesti. Tämä on saavutettavissa panostamalla kuntoutukseen, teknologisiin apuvälineisiin ja yhteisöllisiin palveluihin, jotka tukevat aktiivista elämää ja ehkäisevät ennenaikaista laitostumista. Nykyinen systeemi synnyttää inhimillistä kärsimystä ja valuttaa veronmaksajien rahat hukkaan, kun emme puutu ongelmien juurisyihin ajoissa.
Konkreettisten säästöjen ja paremman hoidon varmistamiseksi hyvinvointialueiden on luotava valtakunnallinen ja yhtenäinen strategia, joka keskittyy ennakoivaan hoitoon ja kotona asumisen tukemiseen. Tämä tarkoittaa ensinnäkin kotihoidon henkilöstömitoituksen tuntuvaa nostamista ja heidän koulutuksensa monipuolistamista, jotta hoitajilla on osaamista paitsi perushoitoon, myös asiakkaan toimintakyvyn ja psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen. Toiseksi, kuntoutuksen palvelutarjontaa on monipuolistettava ja sitä on siirrettävä entistä enemmän kotiympäristöön. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kotikäynneillä annettavaa fysioterapiaa, etäkuntoutuspalveluita ja harjoitusohjelmia. Kolmanneksi, teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä on nopeutettava merkittävästi. Esimerkiksi etähoitolaitteet ja sensoriteknologia voivat parantaa vanhusten turvallisuutta ja mahdollistaa pidempään kotona asumisen vähemmällä henkilökohtaisen avun tarpeella. Nämä investoinnit maksavat itsensä takaisin säästyneinä laitoshoitopäivinä.
Laitospäiviä voidaan ja pitää vähentää
Valtion tulee tukea hyvinvointialueita lainsäädännöllisin muutoksin, jotka kannustavat ennaltaehkäisyyn ja kotona asumisen tukemiseen. On esimerkiksi mahdollista kehittää kannustinperusteinen malli, jossa hyvinvointialueiden on osoitettava vähentäneensä laitoshoitopäiviä ja lisänneensä kotona asuvien vanhusten hyvinvointia. Lisäksi lainsäädännön on oltava joustavampi ja mahdollistettava uusien, innovatiivisten palvelumallien käyttöönotto nopeammin. Ei ole tarpeellista keskittää kaikkea toimintaa rakennuksiin. Lisäksi kaikki hyvinvointialueiden käytössä olevat tilat on otettava ympärivuorokautiseen käyttöön ja koko henkilökunta laitettava vähintään kaksivuorotyöhön, myös toimistotyöläiset. Palvelua on saatava myös iltaisin ja viikonloppuisin ja tilojen käyttöä tehostettava.
Samaan aikaan on luotava matalan kynnyksen neuvonta- ja tukipalveluita, kuten seniorikeskuksia ja yhteisötaloja, jotka tarjoavat tietoa, vertaistukea ja sosiaalista toimintaa, ehkäisten yksinäisyyttä ja passiivisuutta. Näiden palveluiden saatavuus pitää keskittää iltoihin ja viikonloppuihin. Nämä toimenpiteet eivät ainoastaan paranna ikääntyneiden elämänlaatua dramaattisesti, vaan luovat myös kestävämmän ja taloudellisesti järkevämmän pohjan koko terveydenhuoltojärjestelmällemme. Kyse ei ole vain turhien kustannusten leikkaamisesta, vaan inhimillisyyden ja tehokkuuden yhdistämisestä.
