Tasa-arvo koulutuksessa on avain kasvuun

Koulutus on Suomen menestyksen kulmakivi, mutta olemme vaarassa menettää tämän etumatkan, jos emme varmista koulutuksen tasa-arvoa joka ikiselle nuorelle ja aikuiselle. Yhteiskunnassa ei pidä sallia alueellisten tai sosioekonomisten erojen vaikutusta siihen millaiset mahdollisuudet on koulutukseen.

Ammatteja syntyy ja katoaa ja työnkuvat muuttuvat, joten on vastuutonta jättää kulloinkin tarvittava koulutus heikkoon asemaan. Jokainen nuori tai työelämän ulkopuolelle putoava aikuinen on menetys paitsi itselleen, myös koko kansantaloudelle. On aika luopua kauniista puheista ja ottaa käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, jotka takaavat laadukkaan opetuksen ja riittävän tuen kaikille, riippumatta heidän iästään tai taustastaan. Myös kaikki pilipalikurssit, jotka eivät valmista ammattitutkintoon tai osatutkintoon on lopetettava. Ne ovat rahan heittämistä kankkulan kaivoon.

Opetus- ja kulttuuriministeriön on välittömästi uudistettava koulutuksen rahoitusmallia siten, että se huomioi entistä paremmin kouluerojen tasaamiseen tarvittavat resurssit ja haasteellisten alueiden erityistarpeet peruskoulutuksessa. Tämä tarkoittaa lisärahoitusta niille kouluille ja kunnille, joissa on suurempi tarve erityisopetukselle, tukiopetukselle ja sosiaalipedagogiselle ohjaukselle. Kuntien ja koulujen johdon vastuulla on varmistaa, että opettajilla on riittävät työkalut ja koulutus inklusiiviseen opetukseen ja oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaamiseen. On luotava systemaattinen tukihenkilöohjelma, jossa koulutetut ammattilaiset tarjoavat yksilöllistä apua niille oppilaille, jotka ovat vaarassa pudota kelkasta.

Samanaikaisesti on elintärkeää panostaa aikuiskoulutukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tulee luoda yhteistyössä joustava ja ennakoiva koulutusjärjestelmä, joka vastaa työelämän muuttuviin tarpeisiin. Tämä edellyttää merkittävää lisärahoitusta ammatilliseen täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, sekä konkreettisia kannustimia niin työntekijöille kuin työnantajillekin jatkuvaan oppimiseen. On kehitettävä moduulimuotoisia, lyhyempiä ja työelämän vaatimuksiin nopeasti reagoivia ammattitutkintojen osia sisältäviä koulutuspolkuja, jotka mahdollistavat osaamisen päivittämisen ja uuden oppimisen työn ohella.

Myös digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä on tehostettava, jotta koulutus on saavutettavaa kaikkialla Suomessa. Monillakaan ei ole realistisia mahdollisuuksia kouluttautua toisella paikkakunnalla tai muuttaa koulutuksen vuoksi. Lisäksi opintotukijärjestelmää on uudistettava vastaamaan aikuisten opiskelijoiden tarpeita, jotta he voivat turvallisesti päivittää osaamistaan tai vaihtaa alaa ilman kohtuutonta taloudellista riskiä. Vain näin voimme varmistaa Suomen kilpailukyvyn ja inhimillisen hyvinvoinnin tulevaisuudessa.