Psykiatrisen sairaalahoidon rajoittamistoimenpiteiden yhteydessä ilmenee vaaratapahtumia

Turvallisuutta ylläpitäviksi tarkoitettujen rajoittamistoimenpiteiden, kuten eristämisen ja sidonnan, yhteydessä ilmenee vaaratapahtumia psykiatrisessa sairaalahoidossa, osoittaa Jaakko Varpula Turun yliopistoon tekemässään hoitotieteen väitöstutkimuksessa. Varpula tarkasteli tutkimuksessaan rajoittamistoimenpiteisiin liittyviä vaaratapahtumia ja niille altistavia riskitekijöitä.

Suomessa psykiatrisessa sairaalahoidossa käytetään rajoittamistoimenpiteitä tilanteissa, joissa potilaiden, henkilökunnan tai ympäristön turvallisuus vaarantuu. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi potilaan aggressio ja itsetuhoisuus. Psykiatrisessa sairaalahoidossa keskeisiä rajoittamistoimenpiteitä ovat eristäminen ja sidonta. Näiden turvallisuutta ylläpitäviksi tarkoitettujen rajoittamistoimenpiteiden yhteydessä on ilmennyt vaaratapahtumia potilaille ja henkilökunnalle.

Jaakko Varpula tarkasteli hoitotieteen väitöstutkimuksessaan rajoittamistoimenpiteisiin liittyviä vaaratapahtumia ja niiden riskitekijöitä. Tutkimuksessa tunnistettuja keskeisimpiä vaaratapahtumia olivat fyysinen ja sanallinen väkivalta, potilaan kaatuminen, lääkkeiden antoon liittyvät virheet ja potilaan karkaaminen. Potilaiden kaatumiset eristyksen aikana oli uusi vaaratapahtuma, jota ei oltu aikaisemmin tunnistettu.

– Haluan nostaa esille erityisesti potilaan itsensä vahingoittamisen näiden rajoittamistoimenpiteiden aikana. Tämä on huolestuttavaa, sillä eristystä ja sidontaa joudutaan toisinaan käyttämään psykiatrisessa sairaalahoidossa itsetuhoisten potilaiden kohdalla, Varpula sanoo.

Vaaratapahtumat ovat seurausta monesta samaan aikaan ilmenevästä riskitekijästä

Potilaiden ja hoitohenkilökunnan toimintaan, fyysiseen ympäristöön, organisaation toimintaohjeistuksiin, resursseihin ja koulutukseen liittyvät riskitekijät altistavat väitöstutkimuksen mukaan potilaat ja henkilökunnan vaaratapahtumille psykiatrisessa sairaalahoidossa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi potilaan levottomuus, hoitohenkilökunnan laiminlyönnit turvallisuusohjeiden noudattamisessa ja eristyshuoneen ahtaat oviaukot.

– Vaaratapahtumat ovat usein seurausta useamman riskitekijän samanaikaisesta ilmenemisestä. Hoitohenkilökunnan riskialtis toiminta on harvoin tarkoituksenmukaista, vaan se voidaan nähdä enemmänkin seurauksena toimintaympäristön rajoitteista ja haasteista, Varpula toteaa.

Varpula esittää väitöstutkimuksessaan kehittämisehdotuksia, joilla voitaisiin lisätä rajoittamistoimenpiteiden turvallisuutta psykiatrisessa sairaalahoidossa. Hän ehdottaa potilaan perusteellista voinnin seurantaa ja arviointia, henkilökunnan lisäkouluttamista rajoittamistoimenpiteiden turvalliseen toteuttamiseen, johdon sitouttamista turvallisen ympäristön luomiseen, riittävien resurssien turvaamista sekä fyysisen ympäristön ja turvallisuusohjeiden päivittämistä.

Vaaratapahtumien ja niihin johtavien riskitekijöiden tunnistamisessa Varpula hyödynsi hoitohenkilökunnan haastatteluja, eristys- ja sidontatilanteiden videonauhoitteita ja aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Varpulan väitöskirjatutkimus oli osa Työsuojelurahaston rahoittamaa Turun yliopiston ja Turun ammattikorkeakoulun yhteishanketta EriTurva – Hoitajien työturvallisuus psykiatrisen potilaan huone- ja leposide-eristyksen aikana.