Posti- Telen johto kasvatti valtaa ja palkkioita

Kun virastosta tulee valtionyhtiö, päätöksenteko ja toimivalta saattavat jäädä epäselviksi. Posti- ja telelaitoksessa tehtiin 90-luvun alussa markkinalähtöisiä organisaatiomuutoksia, joista merkittävin oli Postin ja Telen yhtiöittäminen. Kun valtio otti etäisyyttä päivittäiseen toimintaan, yhtiöihin muodostui osittainen hallinnollinen tyhjiö.

– Tulosohjaukseen siirtyminen merkitsi virkamiesjohdon kontrollin vähentymistä ja kasvatti ylimmän johdon toimivaltaa monilla osa-alueilla yhtiöissä, sanoo Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Eero Aalto.

– Valtion liikevirastossa on tiukka resurssikontrolli, kun taas tulosohjaus antaa vapaat kädet toimia ja muuttaa hyvin radikaalisti esimerkiksi yhtiön kansainvälistymisstrategiaa. Tutkimissamme valtionyhtiöissä ylin johto sai ja myös otti toimivaltaa, jonka turvin se ajoi muun muassa omien palkkioidensa kasvattamista muiden yksityisen sektorin yritysjohtajien palkkioiden tasolle, sanoo tohtorikoulutettava Zeerim Cheung Aalto-yliopistosta.

Valtionyhtiön johto voi pyrkiä tekemään päätöksiä, joiden avulla yhtiö pärjää paremmin markkinoilla. Nämä päätökset voivat olla ristiriidassa poliittisten tavoitteiden ja julkisen edun kanssa. Ylimmän johdon suuret palkkiot, jotka ovat toistuva aihe julkisessa keskustelussa, ovat osa tätä kehitystä.

Taloudellisten kannustimien lisäksi valtionyhtiöiden johto tavoittelee myös uralla etenemistä ja mainetta.

– Koska avoimilla markkinoilla pitää pärjätä kilpailussa, johdon tulee tehdä markkinoihin perustuvia päätöksiä, kuten muutoksia kustannusrakenteeseen ja tarjontaan. Nämä teot voivat kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, mitä poliittinen johto odottaa julkiselta toimijalta ja palveluntarjoajalta, Eero Aalto toteaa.

Yltiöpäisiä riskejä

Hallinnollinen tyhjiö ja johdon ja omistajien välille muodostuva odotusten ristiriita vaikuttavat myös valtionyhtiöiden riskinottoon. Esimerkiksi Telen siirtyminen markkinalähtöisempään suuntaan kasvatti rajusti kansainvälisten investointien volyymia suhteessa Suomen liiketoimintojen kokoon.

– Yhtiön johdolla ja omistajalla voi olla erilainen näkemys investointien riski-tuottoprofiilista. Parhaimmillaan suurten riskien ottaminen voi johtaa menestys- ja sankaritarinaan. Pahimmillaan riskit toteutuvat ja valtion ja lopulta veronmaksajien pitää tulla pelastamaan. Hyvä esimerkki ovat surullisen kuuluisat Soneran 3G-kaupat 2000-luvun alussa ja lopulta Soneran pakotettu fuusio ruotsalaisen kilpailijan Telian kanssa, sanoo Zeerim Cheung.

Valtionyhtiön riskinotto poikkeaa yksityisestä sektorista, sillä isojakin riskejä ottavalla valtionyhtiöllä on aina tukenaan valtion resurssit. Siksi myös kannustimia tulisi arvioida suhteessa todelliseen riskiin.

– Valtionyhtiöt ovat ajan kuluessa muuttaneet muotoaan. Samalla niiden toiminnan painopisteet ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä yhä markkinalähtöisemmiksi. Kuitenkin julkisuudessa niiden toimintaa arvioidaan usein ensisijaisesti julkisten palvelujen tuottajina. Esimerkiksi Posti on julkisten palvelujen ja markkinalähtöisyyden välimaastossa”, sanoo tutkija Pasi Nevalainen Jyväskylän yliopistosta.

Vaikka valtionyhtiö on liikeyritys, sen olemassaoloon liittyy usein yhteiskunnallisia syitä.

– Jos poliittiset tavoitteet ovat ristiriidassa valtionyhtiön omien tavoitteiden kanssa, seurauksena on usein kohuja ja heikentynyt toimintakyky, Zeerim Cheung sanoo.

Aalto-yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkijat selvittävät tuoreessa tutkimuksessaan, miten siirtyminen valtion liikevirastosta yhtiömuotoiseen liiketoimintaan vaikuttaa johdon päätöksentekoon ja strategiaan. Tutkijat analysoivat digitaalisen historiantutkimuksen avulla yli 50 000 sivua Posti- ja telelaitoksen ja sen toimintaa jatkaneiden Postin ja Telen, sittemmin Soneran ja Telia Finlandin, sisäistä arkistoaineistoa vuosilta 1987–98. Aineisto digitoitiin ja koodattiin tietokantaan, ja sen avulla voitiin tarkastella yhtiöiden päätöksentekoa.