Leuto talvi suosii hauenkalastajaa

Erityisesti Etelä-Suomea piinaava jäätön talvi lisää ennen kaikkea pilkkikansan ahdistusta ja kaipuuta kala-apajille. Jäitä ei näytä – ainakaan merialueelle – ihan lähiviikkoina siunaantuvan, joten eteläisemmän Suomen pilkkijälle jäänee vain muutama vaihtoehto kalakuumeen hillitsemiseen.

Voi jäädä kiltisti odottamaan talven tuloa, suunnata kohti pohjoisempia vesiä, jossa kantava jää on jo paikoitellen muodostunut, tai kaivaa kaapistaan hauenkalastusvälineet. Viherkyljet ovat edelleen rantamatalassa ja pilkkijän ahdistus voidaan näinkin helposti vaihtaa hauenkalastajan riemuksi.

Kylmän veden kalana hauki odottaa, kunnes kesän lämmöt ovat haihtuneet ilmaan ennen ulapalta rantakaislikkoon siirtymistä. Siellä se ”tankkaa” itsensä lihavaksi tulevaa talvea sekä keväistä kutua varten ja on siten erittäin hanakas tarttumaan nokkansa ohi kimalteleviin vieheisiin. Silloin alkaa myös hauenkalastajien veneitä näkyä lahtien perukoilla sekä kaislikkovyöhykkeiden reunoilla ja asiansa osaavalla suurhauenjahtaajalla on mahdollisuus saada elämänsä kala siiman päähän.

Veden kylmeneminen tarkoittaa myös kelausvauhdin hidastamista. Nyrkkisääntönä on, että mitä kylmempi vesi, sitä verkkaisempi tahti. Myöhäissyksyllä rauhallisesti ja hitaasti uitettu haukiperho on mitä mainioin ratkaisu ja hauen perhonkalastukseen onkin herännyt moni tavallisesti virvelin kanssa vispaava kalamies. Perhostelu tuo harrastukseen uusia ulottuvuuksia ja myös haasteita, erityisesti tuulisilla keleillä.

Vaikka syysaikaan on oiva mahdollisuus saada todellinen vonkale veneenlaidan omalle puolelle, tulee muistaa, että suurimmat hauet omaavat arvokasta perimää tulevia haukisukupolvia ajatellen. Siksi mahdolliset isomukset kannattaa päästää hellävaraisesti takaisin omaan elementtiinsä ja kohdistaa ruokakalatoiveet pienempiin yksilöihin. Ne ovat isompia lajitovereitaan maukkaampia ja sopivat paremmin ruoanvalmistukseen.