Järjestöjen eli yhdistyksien verovapaus on yritystuki

Järjestöt eli yhdistykset syntyvät, kun ihmiset haluavat edistää jotakin yhteistä aatetta, harrastusta tai tavoitetta ilman taloudellisen voiton tavoittelua. Yhdistykset ovat yksityisiä toimijoita, jotka eivät kuulu valtiolle, kunnille tai millekään julkiselle sektorille, vaan ne ovat vapaaehtoisten ihmisten perustamia ja ylläpitämiä yhteisöjä. Tämä yksityinen ja aatteellinen luonne on ollut peruste sille, että järjestöille on annettu erityisasema verotuksessa.

Järjestöjen verovapaus perustuu ajatukseen yleishyödyllisyydestä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että jos toiminta on avointa, yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja voittoa jakamatonta, sitä voidaan kohdella verotuksessa kevyemmin kuin yritystoimintaa. Verovapaus on käytännössä huomattava taloudellinen etu: järjestöt voivat kerätä varoja, järjestää tapahtumia ja vastaanottaa lahjoituksia ilman, että niistä syntyy veroseuraamuksia. Tämä on ollut perusteltua niin kauan kuin toiminta on pysynyt vapaaehtoisuuden ja aatteellisuuden piirissä.

Järjestöt alkaneet toimia yrityksien tavoin

Tilanne muuttuu olennaisesti, kun järjestö alkaa palkata työntekijöitä. Palkatun työvoiman käyttö ei ole enää vapaaehtoista kansalaistoimintaa, vaan se on organisoitua, jatkuvaa ja taloudellisesti suunniteltua toimintaa. Käytännössä se täyttää yritystoiminnan tunnusmerkistöä. Järjestöjen toimiessa yrityksien tavoin, ne kilpailevat yritysten kanssa samoilla markkinoilla, ilman yritysten verorasitetta.

Näin toimivien yhdistyksien eli järjestöjen verovapaus ei ole enää yhteiskunnallisesti perusteltu. Se on muuttunut yritystueksi, joka vääristää kilpailua ja antaa järjestölle etulyöntiaseman suhteessa toimijoihin, jotka maksavat verot normaalisti. Yritykset kantavat riskin, maksavat verot ja toimivat markkinoilla omalla vastuullaan. Kun  järjestö tekee yritystoimintaan verrattavissa olevaa toimintaa palkatulla henkilökunnalla ja verovapaasti , kyse ei ole enää yleishyödyllisyydestä vaan epäreilusta kilpailuedusta, joka synnyttää vaikeuksia saman alan yritystoiminnalle. Se aiheuttaa myös työttömyyttä, kun järjestöt käyttävät työvoimaa palkatta. Normaalissa kilpailutilanteessa yritys palkkaisi henkilökuntaa ja maksaisi veroja tuloksestaan.

Verovapauden ja palkkatyön yhteensovittamattomuus

Järjestöjen verovapaus voidaan perustella vain silloin, kun toiminta on aidosti vapaaehtoista ja voittoa tavoittelematonta. Palkatun työvoiman käyttö muuttaa toiminnan luonteen. Se ei ole enää vapaaehtoisten yhteisö, vaan palveluja tai myynti tekevä organisaatio eli yritys. Tällaisessa toiminnassa verovapaus eli tuki vapaaehtoiselle voitto tavoittelemattomalle toiminnalle ei ole enää perusteltu eikä alkuperäisen tarkoituksen mukainen.

Kun järjestö siirtyy palkatun työvoiman käyttöön, se siirtyy samalla pois erityisasemastaan, joka verotuksessa perustuu vapaaehtoisuuteen ja aatteellisuuteen. Silloin verotuki ei ole enää perusteltu, vaan se muodostaa käytännössä yritystuen. Järjestöjen tulee valita toimintatapansa: joko toimia vapaaehtoisvoimin ja säilyttää verovapaus, tai toimia yrityksen tavoin ja kantaa siihen kuuluva yhteiskuntavastuu eli osallistua verojen maksuun.