Extralehdet Extralehdet
Mäkinen kodin lähiympäristö ennustaa kävelyvaikeuksien kehittymistä iäkkäillä ihmisillä. Mäkisessä ympäristössä asuvat iäkkäät henkilöt alkoivat kahden vuoden seurantajakson aikana kokea kävelyvaikeuksia todennäköimmin kuin tasaisemman tieverkoston ympäröimät asukkaat. Fyysisen kunnon ylläpitämiseksi olisikin hyvä löytää tasaisempi ympäristö liikkumiselle, jos kodin lähiympäristön tiestön mäkisyys tuntuu muodostuvan kävelyn esteeksi, kertoo Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimus.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet mäkisen maaston voivan olla aikuisväestössä yhteydessä terveyden kannalta positiivisiin seikkoihin. Hyötyjen saaminen edellyttää liikkumista ja liikkumiskykyä mäkisessä ympäristössä, mikä voi tulla esteeksi varsinkin iäkkäiden ihmisten osalta.
– Helposti ajatellaan, että mäkinen ympäristö antaa vastusta ja siten lisähyötyä fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen sekä ylläpitoon. Tutkimuksemme mukaan kodin lähiympäristön mäkisyys ei kuitenkaan onnistu pitämään poissa iäkkäiden ihmisten kävelyvaikeuksia vaan onkin riskitekijä niiden syntymiselle, sanoo tohtorikoulutettava Kirsi Keskinen.
Useimmin liikkuminen ei poista mäkisyyden riskiä
Mäkisyyttäkin suuremmaksi riskitekijäksi kävelyvaikeuksien kehittymiselle osoittautui liikkuminen kodin lähiympäristössä vain harvoin eli korkeintaan kolme kertaa viikossa. Suurempikaan liikkumisaktiivisuus ei silti poistanut mäkisyyden tuomaa riskiä. Aktiiviset liikkujat välttyvät kävelyvaikeuksilta passiivisia ikätovereitaan tehokkaammin, mutta mäkisyys huonontaa heidänkin kykyjään pidemmällä aikavälillä.
– Mäkisyyden tuomia hankaluuksia iäkkäiden ihmisten kävelykyvylle voitaisiin lieventää sijoittamalla ympärivuotisesti käytössä olevia penkkejä kävelyreittien varrelle sekä tekemällä loivempia vaihtoehtoisia kulkureittejä mäkisille alueille. Mäkisyys olisi hyvä huomioida myös tehdessä päätöksiä palvelujen ja iäkkäille suunnattujen asuinpaikkojen sijainneista sekä kyytipalvelujen suunnittelussa, Keskinen ehdottaa.
Tutkimus tehtiin yhdistämällä 75–90-vuotiailta jyväskyläläisiltä ja muuramelaisilta henkilöiltä kerättyjä tietoja paikkatietopohjaisiin korkeustietoihin henkilöiden kodin lähiympäristön tiestöstä. Mäkisyys määritettiin tutkittavien kodista 500 metrin etäisyydelle ulottuvan tieverkoston keskimääräisenä kaltevuutena ja yhdistettiin tutkittavien kertomiin tietoihin kävelyvaikeuksien kokemisesta, ympäristössä liikkumisesta ja terveys- sekä sosioekonomisesta tekijöistä.
Kahden vuoden seuranta-aineistossa oli mukana 551 henkilöä, jotka eivät tutkimuksen alussa kokeneet kävelyvaikeuksia, mutta joista 86 henkilöä (16 %) kertoi kahden vuoden seuranta-ajan päätyttyä omaavansa vaikeuksia kävellä 500 metriä.
