Hankintasääntelyn ja työntekijöiden työehtojen muodostumisen ja työsuojelunäkökohtien välillä on vakava ristiriita. Hankinnoissa tulisi kilpailla muilla tekijöillä kuin työvoimakustannuksilla. Hankintojen välityksellä teetettävässä työssä korostuva hintakilpailu tapahtuu liiaksi työntekijöiden palkkakehityksen ja työn laadun kustannuksella.

Kilpailutetut palvelut ja työn laatu -tutkimushankkeessa tutkittiin julkisia ja yksityisiä hankintaprosesseja ja hankintojen välityksellä teetettävän työn laatua kiinteistönhuolto- ja taloushallintoaloilla Suomessa. Siivouksen kaltaisella matalapalkka-alalla koko toimialan ”markkinahinta” on painunut niin alhaiseksi, että reiluin ehdoin työtä tarjoavien yritysten kilpailuasema on vaikea ja työntekijöiden vaikeaa ansaita työstä riittävä elanto.

Hankinnoissa tulisi kuitenkin kilpailla muilla tekijöillä kuin työvoimakustannuksilla, sanoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Satu Pyöriä Tampereen yliopistosta.

300 000 suomalaista työskentelee hankintojen välityksellä

Julkishankintojen valtavan volyymin vuoksi suuri osa suomalaisista työntekijöistä työskentelee palveluhankintojen välityksellä. Kilpailutetut palvelut ja työn laatu -hankkeessa hyödynnetyn Tilastokeskuksen työolotutkimuksen perusteella tutkijat arvioivat, että työtehtävät ovat osin tai kokonaan kilpailutuksen kohteena noin 300 000 suomalaispalkansaajalla (n. 13 prosenttia palkansaajista v. 2023). Lisäksi eri toimialojen arvoketjujen välityksellä työskentelee vielä suurempi osa suomalaistyöntekijöistä.

– Näin mittavan työntekijäjoukon työn ehtojen ja olojen kehitykseen on kiinnitettävä huomiota. Havaintojemme perusteella hankintojen kautta teetettävään työhön liittyy työntekijöiden heikkenevää palkkakehitystä, liiallista työn epävarmuutta, kiristyvää työkuormitusta ja lisääntyvää työttömyysturvan tarvetta. Hintakilpailu johtaa usein työkohteiden edellyttämän työajan ja työn hinnan alimitoittamiseen, Pyöriä kertoo.

Hankintoja koskeva sääntely ei turvaa edes työn vähimmäisehtojen toteutumista

Tutkimuksen perusteella kilpailluimmilla aloilla esiintyy työnantajakustannusten kiertämistä, kun työtä teetetään keikkatyöluonteisilla runko-/puitesopimuksilla, alihankkijoilla ja lopulta muuna kuin palkkatyönä, jopa yrittäjillä.

Tämä vuorostaan alentaa palvelutyöstä maksettavan työn hintaa kokonaisilla toimialoilla, jolloin julkishankinnoissa ei voida enää sulkea tarjouskilpailuista pois hinnaltaan liian alhaisia tarjouksia. Pahimmillaan hankintoihin liittyy tutkimuksen mukaan riskejä jopa työperäisestä hyväksikäytöstä. Paradoksaalisesti liian väljä hankintasääntely heikentää työehtosopimuksia noudattavien ja työntekijöille riittävästi työtunteja tarjoavien yritysten kilpailuedellytyksiä palvelumarkkinoilla.

– Hankintasääntelyä ei tulisi voida käyttää keinona alentaa työvoimakustannuksia. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevassa hankintalain muutosesityksessä ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota työntekijöiden työn ehtoihin ja laatuun, vaan julkishankintojen kysymystä lähestytään kapeasti kustannussäästöjen näkökulmasta, Pyöriä toteaa.

Hankintaprosesseissa on opittava pois pelkästä hinnalla kilpailuttamisesta

Hankintoja sääntelevät kansainvälisen sääntelyn ohella Suomen kansalliset lait eli niin kutsutut hankintalaki ja tilaajavastuulaki. Tässä kilpailuoikeudellisessa sääntelyssä lähtökohtana on tuottajien tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu. Työntekijöiden asemaa sääntelevät puolestaan työlainsäädäntö sekä työehtosopimukset.

– Hankkeemme tulokset osoittavat, että sääntelyn harmaalla alueella hankintojen välityksellä teetettävässä työssä ei kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti vaan pahimmissa tapauksissa epäreilusti ja kestämättömästi. Hankintaprosesseja ja -sääntelyä tulisi jatkossa kehittää siten, että ne turvaavat työntekijöiden työn vähimmäisehtojen toteutumisen ja myös parantavat eivätkä heikennä hankintojen välityksellä teetettävän työn laatua, tutkijat sanovat.

Hankintaprosesseissa tulisi oppia pois pelkästä kustannuskilpailusta ja varmistua työsopimusehtojen ja työsuojelunäkökohtien toteutumisesta palvelutyössä.

– Hankinnoissa tulee vakiinnuttaa käytännöt, joilla varmistetaan työehtosopimusten vähimmäisvaatimusten ja työsuojelulainsäädännön noudattaminen hankintasopimusten aikana. Pitää myös huomioida, että reiluja työehtoja todennetusti tarjoavat tuottajat pärjäävät tarjouskilpailuissa, Pyöriä sanoo.

Lakimuutoksia tarvitaan

Tutkimuksen perusteella hankintaprosessien tueksi tarvitaan sääntelymuutoksia niin hankintalakiin kuin tilaajavastuulakiinkin. Tutkijat esittävät muutosehdotuksia uudessa politiikkasuosituksessa.

– Sääntelyn tulee mahdollistaa tehokas epärehellisten tuottajien ja työnantajien poissulku palvelumarkkinoilta. Alihankintojen ketjuttamisen kieltoa tarvittaisiin ehkäisemään liiallista kilpailua työvoimakustannuksilla ja työperäisen hyväksikäytön riskiä, sanoo apulaisprofessori Pyöriä.

Hankkeen tutkijat toteavat, että esitetyt sääntelymuutokset tukisivat tilaaja-asiantuntijoiden työtä ja tasaisivat työvoiman käyttökustannuksiin liittyviä kilpailuolosuhteita tuottajien välillä. Ne parantaisivat työntekijöiden mahdollisuuksia saavuttaa työnteolla riittävä elanto ja näin vähentäisivät työntekijöiden työnteonaikaisen sosiaaliturvan tarvetta sekä vahvistaisivat heikoimpien työvoiman käyttömuotojen karsiutumisen myötä valtion verotulokertymää.

– Ennen kaikkea ne tukisivat suomalaisen työelämän korkeaa laatua ja yritysten yhdenvertaisia kilpailuehtoja, kestävää palvelutuotantoa ja työntekijöiden ja perheiden hyvää elämää, tutkijat vetoavat.

Julkiset hankinnat ovat ristiriidassa työehto- ja työsuojelusääntelyn kanssaSofia Laine

Bruttokansantuotteen volyymi kasvoi 0,8 % vuonna 2025. Kasvua vauhditti erityisesti viennin hyvä vire. Kasvu jatkui myös kuluvan vuoden  ensimmäisellä neljänneksellä, Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan.

Vahvaa kehitystä on nähty nyt useammalla toimialalla. Ulkomaankaupan kohentuminen näkyy myös vaihtotaseessa, joka oli pitkästä aikaa ylijäämäinen vuonna 2025. Viennin kasvun vaikutus heijastuu myös työllisyyteen. Työllisyys kasvoi vientiään kasvattaneilla teollisuuden toimialoilla, vaikka työllisten määrä koko talouden tasolla väheni vuonna 2025.

Eri toimialoista kasvu oli vahvinta informaation ja viestinnän alalla sekä kaivostoiminnassa. Vahvaa kehitystä nähtiin viime vuonna muun muassa lääketeollisuudessa, öljynjalostuksessa ja puolustusteollisuudessa. Paperiteollisuuden ja rakentamisen vaikeudet ovat jatkuneet jo useamman vuoden ajan, eikä selvää käännettä parempaan ole nähty.

Puolustusinvestoinnit kasvattivat verokertymää

Julkisissa investoinneissa on ollut selvää kasvua, jonka taustalla ovat erityisesti puolustusteollisuuden investoinnit. Niiden vaikutus näkyi erityisesti vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä.

– Valtaosa puolustusinvestointien kasvusta tulee tuonnista. Tuontiin perustuvat investoinnit eivät suoraan nosta bruttokansantuotetta, mutta koska näihin kohdistetaan tuotevero, niillä on myös bruttokansantuotetta nostava vaikutus. Bruttokansantuote lasketaan arvonlisäyksen ja tuoteverojen summana, Tilastokeskuksen yliaktuaari Tapio Kuusisto kertoo.

Kuusiston mukaan tuoteverojen muutokset eivät kuitenkaan ole sitä kokoluokkaa, että ne merkittävästi heiluttaisivat vuositason bruttokansantuotetta.

– Ne voivat kuitenkin vaikuttaa yksittäisen vuosineljänneksen kasvuun. Vaikutusta voi arvioida vertailemalla arvonlisäyksen ja bruttokansantuotteen kehitystä, hän toteaa.

Yksityisissä investoinneissa kehitys on ollut sen sijaan heikkoa. Kotimarkkinoiden kehitys on jatkunut vaisuna. Investointien ohella myös yksityinen kulutus on pysynyt alhaalla. Kotitalouksien säästämisaste nousi viime vuonna 6,1 prosenttiin.

– Yksityisiä investointeja painaa koko talouden tasolla edelleen rakentamisen heikko suhdanne. Vuonna 2025 säästämisaste kasvoi yli kaksi prosenttiyksikköä edellisvuodesta tulojen kasvaessa menoja nopeammin. Kotitalouksien saamat palkansaajakorvaukset sekä sosiaalietuudet kasvoivat maltillisesti, mutta silti hieman nopeammin kuin yksityinen kulutus, Kuusisto kertoo.

Kotitalouksien velkaantumisasteen lasku jatkui myös vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Aste oli nyt 118 %. Korkeimmillaan velkaantumisaste oli vuonna 2021, jolloin se 133 %.

Talous kasvoi ennakoitua enemmän vuonna 2025Toimitus

Julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardilla eurolla vuodessa. Kilpailu julkisissa hankinnoissa on vähäistä. 40 prosenttiin kilpailutuksista osallistuu enintään kaksi tarjoajaa.

Uusi hankintalaki lisää kilpailua julkisissa hankinnoissa ja rajoittaa sidosyksiköiden käyttöä. Muutokset tulevat voimaan 18.6.2026.

– Saamme voimaan lukuisia pitkään kaivattuja ja erittäin merkittäviä parannuksia julkisten hankintojen valmisteluun ja kilpailun lisäämiseen. Parannamme erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisten hankintojen kilpailutuksiin ja varmistamme, että verorahoja käytetään järkevästi. Toimivat markkinat ja reilu kilpailu ovat avainasemassa talouskasvun vauhdittamisessa, työministeri Matias Marttinen sanoo.

Uusi laki kannustaa markkinoiden parempaan huomioimiseen tarjouskilpailun valmistelussa. Avoimella menettelyllä toteutettu, niin sanotun EU-kynnysarvon ylittävä tarjouskilpailu on jatkossa lähtökohtaisesti uusittava, jos kilpailutuksessa on vain yksi tarjoaja. Jos hankinta on valmisteltu markkinakartoitusta hyödyntäen, kilpailutusta ei tarvitsisi uusia. Markkinakartoituksen tekeminen on jatkossakin vapaaehtoista, mutta siihen kannustettaisiin nykyistä laajemmin.

Jatkossa suuremmat julkiset hankinnat tulee jakaa osiin, jotta pienemmillä yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin.

Sidosyksiköiden käytön rajaaminen edistää kilpailua

Julkiset toimijat voivat tehdä niin sanottuja in-house -hankintoja eli hankintoja sidosyksiköiltään kilpailuttamatta. Jatkossa hankintayksikön tulee omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiömuotoisesta sidosyksiköstä, jotta hankintayksikkö voi hyödyntää sidosyksiköitä tarvitsemiensa palvelujen ostamisessa.

– Markkinoiden toimivuutta haittaavat kymmenien ja satojen osakkaiden sidosyksikköyhtiöt erityisesti tukipalvelualoilla, joilla on olemassa toimivat yksityiset markkinat. Muutos lisää kilpailua, mutta samalla varmistamme, että kunnilla ja hyvinvointialueilla on jatkossakin vaihtoehtoja palveluiden järjestämiseen, työministeri Marttinen painottaa.

Hankintayksiköiden on jatkossakin mahdollista tuottaa itse palveluita ja ostaa sidosyksiköiltä ulkoisten kilpailutusten lisäksi. Kunnat ja hyvinvointialueet voivat hyödyntää yhteishankintoja ja muodostaa hankintarenkaita, joissa useampi toimija hyödyntää samaa kilpailutusta.

Vaatimus sidosyksiköiden vähimmäisomistuksesta ei koske pieniä, lakisääteistä tehtävää hoitavia sidosyksiköitä, kuten kirjastojen tietojärjestelmäpalveluita, eikä vesihuoltolaitoksia. Jätehuoltoa koskeva poikkeus on tarkoitus säätää osana valmistelussa olevaa jätelain uudistusta.

Olemassa olevia sidosyksiköitä voidaan hyödyntää omistusosuudesta riippumatta 30.6.2027 saakka. Terveyspalveluissa sidosyksiköiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan hyödyntää pidempään. Tietyissä yksittäistapauksissa sidosyksiköiden kanssa tehdyt sopimukset voivat olla voimassa vuoteen 2030 saakka.

Uusi hankintalaki lisää julkisten hankintojen kilpailuaHarry Anderson

Siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon ilman työaikaa kompensoivaa tuottavuuden kasvua leikkaisi Suomen metsä- ja terästeollisuuden vientituloja neljässä vuodessa jopa 2,4 miljardia euroa, selviää Etlan, VATTin ja Aalto-yliopiston tutkijoiden tuoreesta tutkimuksesta.

Julkisessa keskustelussa esitetyt oletukset työajan lyhentämisen tuottavuushyödyistä ovat tutkijoiden mukaan epätodennäköisiä pääomavaltaisessa teollisuudessa, kuten sellu- tai terästehtaissa.

Etlan, VATTin ja Aalto-yliopiston tutkijoiden yhteistyönä valmistunut tutkimus arvioi kustannuspolitiikan toimien euromääräisiä vaikutuksia Suomen tavaravientiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta laajaa työmarkkinateemaa: mahdollista siirtymistä nelipäiväiseen työviikkoon sekä vuosien 2017–2019 kilpailukykysopimuksen (kiky) todellisia vientivaikutuksia. Tutkimuksen kohteena oli yhdeksän suurta metsä- ja terässektorin hyödykemarkkinaa, joiden nykyiset vientitulot ovat noin 37,8 miljardia euroa.

Nelipäiväisen työviikon hintalappu viennille olisi 2,4 miljardia euroa

Tutkimuksessa simuloitiin siirtymistä viisipäiväisestä (40 h) työviikosta nelipäiväiseen (32 h) viikkoon siten että työntekijöiden ansiotaso säilyisi ennallaan. Mikäli työn tuottavuuskasvu ei kompensoi menetettyjä työtunteja, yksikkötyökustannukset nousisivat.

Mallinnuksen mukaan nelipäiväinen työviikko alentaisi tutkittujen toimialojen vientituloja noin 2,4 miljardilla eurolla (–6,3 %) neljän vuoden tarkastelujakson aikana. Vientitulojen laskusta seuraisi myös työllisyyden väheneminen, jonka arvioidaan olevan noin 3 700 henkilötyövuotta suoraan vientiyrityksissä ja noin 8 000 henkilötyövuotta laajemmassa arvoketjussa.

Julkisessa keskustelussa esitetyt oletukset työajan lyhentämisen tuottavuushyödyistä ovat tutkijoiden mukaan epätodennäköisiä pääomavaltaisessa teollisuudessa, kuten sellu- tai terästehtaissa.

(Tutkimus: “Mitä nelipäiväinen työviikko aiheuttaisi Suomen viennille? Tuotannontekijöiden hinnat ja vientiyritysten hintakilpailukyky (Etla Muistio 184)”.

Nelipäiväinen työviikko leikkaisi vientituloja miljardeillaToimitus

Nuorten asumista koskevan selvityksen mukaan valtaosa suomalaisnuorista on tyytyväinen nykyiseen asumiseensa, joka on useimmiten vuokra-asumista. Tulevaisuuden haaveissa korostuvat kuitenkin omistusasuminen ja omakotitalo. Korkeat asumiskustannukset, toimeentuloon liittyvät haasteet ja läheisten tuki vaikuttavat nuorten valintoihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

Ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama sekä yhdessä Nuorisoasuntoliitto NAL ry:n kanssa teettämä selvitys tarkastelee 18–29-vuotiaiden nuorten asumista ja tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Selvitys tehtiin kyselytutkimuksena vuonna 2025 ja kyselyyn vastasi yli 1 500 nuorta. Vastaava selvitys on tehty aiemmin kuusi kertaa ja tuloksia vertaillaan aiempiin kyselyihin soveltuvin osin.

– Nuoret edelleen haaveilevat omistus- ja pientaloasumisesta. Näiden mahdollisuuksia pyrimme edistämään erilaisin toimin. Hallitus esimerkiksi on jo parantanut ensiasunnon ostajien mahdollisuuksia korottamalla ASP-lainojen enimmäismääriä. Myös omarahoitusosuutta on päätetty pienentää, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala.

Nuorista noin neljä viidestä on tyytyväinen tämänhetkiseen asumiseensa. Tyytyväisyys on pysynyt samalla tasolla kuin vuonna 2020. Erityisen tyytyväisiä ovat kaupunkien keskustoissa ja omistusasunnoissa asuvat nuoret. Asumiselta toivotaan luonnonläheisyyttä, palveluiden saavutettavuutta ja läheisten ihmisten läheisyyttä.

Vuokra-asuminen on yleisin asumismuoto

Vuokralla asuu 81 prosenttia itsenäisesti asuvista nuorista. Omistusasunnossa asuu 12 prosenttia. Vuokralla-asuminen on lisääntynyt viime vuosina, kun taas omistusasujien osuus on vähentynyt. Muutos on selkein maaseudulla, jossa vuokralla-asuvien nuorten osuus on kasvanut 31 prosentista 59 prosenttiin ja omistusasuminen on vastaavasti vähentynyt.

Vaikka vuokra-asuminen sopii useimmille nykyisessä elämäntilanteessa, noin kaksi kolmasosaa nuorista ilmoittaa aikovansa ostaa asunnon tulevaisuudessa. Asuntohaaveet kohdistuvat tyypillisimmin kolmioihin, ja lähes 60 prosenttia asuisi tulevaisuudessa mieluiten omakotitalossa.

Nuorten asumistoiveet painottuvat isoihin kaupunkeihin, mutta myös maaseutumaisen asumisen mieluisuus on kasvanut.

Yksin asuvat ovat nuorissa suurin ryhmä

Vuonna 2025 nuorista 36 prosenttia asui yksin, kun vastaava osuus oli viisi vuotta aikaisemmin 47 prosenttia. Kimppa-asuminen kavereiden kanssa on yhä useammalle sopiva asumismuoto. Sen sijaan soluasuminen tuntemattomien kanssa ei houkuttele.

Nuorten lapsiperheiden osuus on vähentynyt edelleen. Lapsiperheiden määrä on laskenut tasaisesti 17 prosenttiyksiköllä 1990-luvulta vuoteen 2025. Yhä useampi nuori kokee asuntohuolien kuormittavan arkea ja vaikuttavan lasten hankintapäätöksiin.

Nuoret ovat tyytyväisiä asumiseensaCarmen Agramund

Suomalaisten suhtautuminen yrittäjyyteen on kansainvälisesti vertaillen varauksellista. Uutta yritystä johtavan tai perustamassa olevan aikuisväestön osuus on aiempaa pienempi. Suomalaiset suhtautuvat yrittäjyyteen poikkeuksellisen varauksellisesti verrattuna muihin vauraisiin maihin. Yrittäjyys ei näyttäydy houkuttelevana uravaihtoehtona, ja kansainvälisesti vertailtuna harva aikoo yrittäjäksi. 

Sekä varhaisen vaiheen yrittäjyys että vakiintuneiden yrittäjien määrä ovat vähentyneet vuodesta 2021. Myös odotukset yritystoiminnan kasvusta ja kansainvälistymisestä ovat varovaisia, Kansainvälisen Global Entrepreneurship Monitor -raportin mukaan.

– Verrattuna edelliseen, neljän vuoden takaiseen tutkimukseemme harvemmat ihmiset uskovat perustavansa yrityksen, näkevät liiketoimintamahdollisuuksia tai kokevat, että heillä on riittävästi yrittäjyyteen tarvittavia taitoja ja tietoja. Samalla epäonnistumisen pelko on edelleen kasvanut ja on merkittävä este yrittäjyysaktiivisuudelle, sanoo professori ja johtaja Matti Muhos Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista.

– Suomessa on vahva rakenteellinen perusta yrittäjyydelle, mutta paljon ongelmia niin asenteissa, säätelyssä kuin rahoituksessa. Yritys on helppo perustaa, mutta yrittäjänä ei ole helppo menestyä, sanoo Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. 

Matti Muhoksen mukaan Suomen tuki- ja rahoitusjärjestelmä keskittyy liiaksi jo todennettuihin onnistumisiin, jolloin varhaisvaiheen ideointi ja kehitys jäävät vähälle huomiolle.

– Hajanaisten ja epäjatkuvien projektirahoituksella tuotettujen hautomopalvelujen sijaan tarvitaan ennustettava ja yhtenäinen prosessi, joka tukee aloittavaa yrittäjää ideasta skaalautumiseen ja kansainvälistymiseen asti. Ruotsin kansallisesti koordinoitu hautomomalli tarjoaa tästä toimivan esimerkin, Muhos sanoo.

Raportti nostaa esiin myös uusia rakenteellisia ja käyttäytymiseen liittyviä kuiluja suomalaisessa yrittäjyysekosysteemissä. Vaikka asiantuntijat kokevat yrittäjien mahdollisuudet digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämiseen suhteellisen vahvaksi, yrittäjät itse raportoivat näiden teknologioiden vähäisestä käyttöönotosta ja vähäisestä merkityksestä. Tämä viittaa siihen, että valmiudet eivät välity vastaavalla tavalla yrittäjien käytännön toimintaan.

Yrittäjyys ei kiinnosta suomalaisiaToimitus

Teollisuustuotanto kasvoi maaliskuussa 2026 sekä edellisestä kuukaudesta että vuodentakaisesta. Teollisuuden tuotanto oli vuoden 2026 maaliskuussa 5,9 % suurempi verrattuna vuodentakaiseen. Kausitasoitettu tuotanto kasvoi 1,6 % edellisestä kuukaudesta.

Teollisuustuotanto kasvoi maaliskuussa edellisestä kuukaudesta lähes kaikilla päätoimialoilla. Kasvu oli voimakkainta seuraavilla toimialoilla; kaivostoiminta ja louhinta (13,4 %) sekä kemianteollisuus (11,3 %). Metsäteollisuudessa tuotanto kasvoi 6,3 %, elintarviketeollisuudessa 1,6 % ja sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa 1,0 % verrattuna helmikuuhun. Myös metalliteollisuudessa tuotanto kasvoi hieman, 0,5 % edellisestä kuukaudesta.

Uudet tilaukset kasvoivat 7,7 % vuodentakaisesta

Teollisuuden uusien tilausten arvo oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Tammi-maaliskuun aikana yritysten saamien uusien tilausten arvo oli 1,5 % vuodentakaista suurempi.

Yritykset saivat maaliskuussa 2026 uusia tilauksia vuodentakaista enemmän kemianteollisuudessa ja metalliteollisuudessa. Eniten kasvua oli kemianteollisuudessa, jossa tilausten arvo oli 37,5 % vuodentakaista suurempi. Metalliteollisuudessa uusien tilausten arvo oli 7,0 % suurempi kuin vuotta aiemmin. Paperin sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistuksen toimialalla uudet tilaukset vähenivät 1,1 % vuodentakaisesta.

Suuriakaan uusia tilauksia ei jaeta pidemmälle ajanjaksolle, vaan ne kohdistetaan tilastoitavalle kuukaudelle sellaisenaan.

Teollisuuden tuotanto ja tilaukset kasvaneetToimitus

Järjestöt eli yhdistykset syntyvät, kun ihmiset haluavat edistää jotakin yhteistä aatetta, harrastusta tai tavoitetta ilman taloudellisen voiton tavoittelua. Yhdistykset ovat yksityisiä toimijoita, jotka eivät kuulu valtiolle, kunnille tai millekään julkiselle sektorille, vaan ne ovat vapaaehtoisten ihmisten perustamia ja ylläpitämiä yhteisöjä. Tämä yksityinen ja aatteellinen luonne on ollut peruste sille, että järjestöille on annettu erityisasema verotuksessa.

Järjestöjen verovapaus perustuu ajatukseen yleishyödyllisyydestä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että jos toiminta on avointa, yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja voittoa jakamatonta, sitä voidaan kohdella verotuksessa kevyemmin kuin yritystoimintaa. Verovapaus on käytännössä huomattava taloudellinen etu: järjestöt voivat kerätä varoja, järjestää tapahtumia ja vastaanottaa lahjoituksia ilman, että niistä syntyy veroseuraamuksia. Tämä on ollut perusteltua niin kauan kuin toiminta on pysynyt vapaaehtoisuuden ja aatteellisuuden piirissä.

Järjestöt alkaneet toimia yrityksien tavoin

Tilanne muuttuu olennaisesti, kun järjestö alkaa palkata työntekijöitä. Palkatun työvoiman käyttö ei ole enää vapaaehtoista kansalaistoimintaa, vaan se on organisoitua, jatkuvaa ja taloudellisesti suunniteltua toimintaa. Käytännössä se täyttää yritystoiminnan tunnusmerkistöä. Järjestöjen toimiessa yrityksien tavoin, ne kilpailevat yritysten kanssa samoilla markkinoilla, ilman yritysten verorasitetta.

Näin toimivien yhdistyksien eli järjestöjen verovapaus ei ole enää yhteiskunnallisesti perusteltu. Se on muuttunut yritystueksi, joka vääristää kilpailua ja antaa järjestölle etulyöntiaseman suhteessa toimijoihin, jotka maksavat verot normaalisti. Yritykset kantavat riskin, maksavat verot ja toimivat markkinoilla omalla vastuullaan. Kun  järjestö tekee yritystoimintaan verrattavissa olevaa toimintaa palkatulla henkilökunnalla ja verovapaasti , kyse ei ole enää yleishyödyllisyydestä vaan epäreilusta kilpailuedusta, joka synnyttää vaikeuksia saman alan yritystoiminnalle. Se aiheuttaa myös työttömyyttä, kun järjestöt käyttävät työvoimaa palkatta. Normaalissa kilpailutilanteessa yritys palkkaisi henkilökuntaa ja maksaisi veroja tuloksestaan.

Verovapauden ja palkkatyön yhteensovittamattomuus

Järjestöjen verovapaus voidaan perustella vain silloin, kun toiminta on aidosti vapaaehtoista ja voittoa tavoittelematonta. Palkatun työvoiman käyttö muuttaa toiminnan luonteen. Se ei ole enää vapaaehtoisten yhteisö, vaan palveluja tai myynti tekevä organisaatio eli yritys. Tällaisessa toiminnassa verovapaus eli tuki vapaaehtoiselle voitto tavoittelemattomalle toiminnalle ei ole enää perusteltu eikä alkuperäisen tarkoituksen mukainen.

Kun järjestö siirtyy palkatun työvoiman käyttöön, se siirtyy samalla pois erityisasemastaan, joka verotuksessa perustuu vapaaehtoisuuteen ja aatteellisuuteen. Silloin verotuki ei ole enää perusteltu, vaan se muodostaa käytännössä yritystuen. Järjestöjen tulee valita toimintatapansa: joko toimia vapaaehtoisvoimin ja säilyttää verovapaus, tai toimia yrityksen tavoin ja kantaa siihen kuuluva yhteiskuntavastuu eli osallistua verojen maksuun.

Järjestöjen eli yhdistyksien verovapaus on yritystukiPetri Saarinen

Luottoluokituslaitos S&P Global Ratings muutti Suomen luottoluokituksen näkymät vakaista negatiivisiksi ja vahvisti AA+ luokituksen. Luokitus on asteikon toiseksi paras.

S&P Global Ratingsin mukaan negatiiviset näkymät heijastavat edelleen julkiseen talouteen kohdistuvia riskejä, jotka aiheutuvat matalasta talouskasvusta, ikääntyvästä väestöstä ja nousevista puolustus- ja korkomenoista. Suomen julkisen talouden menopaineet ovat huomattavan suuret, ja ne ovat vähentäneet hallituksen sopeutustoimien vaikutusta. Luottoluokituslaitos näkee riskinä, että julkinen velka jatkaa nousuaan vuosina 2026–2029.

Valtiovarainministeri Riikka Purra osasi odottaa S&P:n päätöstä.

– Tämä on näyttänyt Suomen lukujen perusteella valitettavasti hyvin selvältä. Talouskasvumme on alittanut odotuksemme ja nyt vielä viimeisimpänä huonona uutisena Lähi-idän kriisi, Purra sanoo.

Luottoluokittajan mukaan päätöksentekijöiden täytyy edistää sopeutustoimia ja virkistää taloudellista aktiviteettia. Samalla on huomioitava ulkoiset Lähi-idän kriisin vaikutukset energian hintoihin.

– Hallitus on tehnyt merkittäviä kasvutoimia ja rakenteellisia uudistuksia. Tietenkin on harmillista, etteivät ne näy tässä hetkessä, mutta ne tulevat vielä parantamaan talouttamme, muistuttaa Purra.

S&P pitää Suomen uutta finanssipoliittista kehikkoa merkittävänä ankkurina pidemmällä aikavälillä.

– Olen tyytyväinen siihen, että myös oppositiopuolueet ovat vasemmistoliittoa lukuun ottamatta tunnustaneet tilanteen ja olleet mukana sopimassa tavoitteista seuraavalle hallituskaudelle. – Ensi vaalikaudelle, tämänhetkisen arvion mukaan, tulevat 8–11 miljardin euron sopeutustoimet ovat poliittisesti äärimmäisen vaikeita ihan kaikille puolueille. Kymmenen miljardin sopeutuksia ei voi tehdä kohdistamatta toimia budjetin suurimpiin kokonaisuuksiin, kuten soteen ja sosiaaliturvaan, Purra jatkaa.

S&P Global Ratings muutti Suomen luottoluokituksen näkymät negatiivisiksiSofia Laine

Uudistuksen tavoitteena on yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen sekä talouskasvun tukeminen. YEL-mallin uudistuksella tavoitellaan erityisesti pienituloisten yrittäjien eläkemaksujen kohtuullistamista sekä yrittäjän valinnanvapauden laajentamista.

Vuodesta 2028 alkaen yrittäjä voisi valita eläkemaksunsa perusteeksi joko yritystoiminnan veronalaiset ansiotulot tai nykyisen laskennallisen YEL-työtulon. Siirtymäajan jälkeen työtulon olisi jatkossa kuitenkin oltava vähintään 50 prosenttia yrittäjän veronalaisista ansiotuloista.

Työtulo ei voisi vähäisten ansiotulojen perusteella alittaa nykyistä YEL-vakuuttamisvelvollisuuden alarajaa, joka on runsaat 9 400 euroa vuodessa vuonna 2026. Yrittäjien ansiotuloilla tarkasteltaisiin yrittäjätoiminnan veronalaista ansiotuloa pois lukien ansiotulo-osingot.

YEL-uudistus on kasvutoimi

– Keventämällä nimenomaan pienyrittäjien ja yksinyrittäjien kohtuuttomia YEL-maksuja yrittäjyys kannattaa paremmin, on yhä houkuttelevampaa aloittaa yrittäjänä Suomessa ja saamme yritykset kasvamaan tai vaikkapa palkkaamaan ensimmäisen työntekijän. Suomesta maa, jossa yrittäjyys kannattaa, sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa.

YEL-mallin taloudellista kestävyyttä vahvistettaisiin 50 prosentin vähimmäissäännöllä ja uudistus kokonaisuudessaan kohtuullistaisi sekä liian korkeita että liian matalia työtuloarvioita suhteessa yrittäjän veronalaisiin ansiotuloihin.

YEL-uudistuksen kustannusvaikutus valtion talouteen on vuoden 2033 tasossa noin 80 miljoonaa euroa. Vuosina 2028–2032 työtulon 50 prosentin vähimmäisehto astuu portaittain voimaan, lähtien 30 prosentin tasosta. Siirtymäsäännös nostaa mallin vuosikustannusta vuosina 2028–2032. Vuonna 2028 voimassa on vielä nykyisen YEL-mallin mukainen 4 000 euron muutosrajoitin työtulotarkistuksille.

Veronalaiset ansiotulot YEL-perusteeksi

Yrittäjä voi jatkossakin halutessaan maksaa myös työtuloarviota korkeampaa eläkemaksua ja kartuttaa näin korkeampaa eläketurvaa. Nykyinen aloittavan yrittäjän alennus korvataan kehittämällä nykyistä maksujoustoa ja nostamalla sen taso – 25 prosenttiin. Nykymallin mukaiseen työtulon määrittelyyn sisältyy yhä laaja kokonaisharkinta. YEL-velvollisuuden alaraja säilyisi nykyisellään (joka on vuoden 2026 tasossa noin 9 400 euroa.)

– Yrittäjäkentän toive ansiotulojen tuomisesta YEL:iin on kuultu. Annamme yrittäjälle enemmän vapautta valita ja vaikuttaa itse eläketurvaansa. Lupasimme korjata kohtuuttoman YEL:n ja nyt sen teemme, ministeri Grahn-Laasonen jatkaa.

Osana uudistusta lakiin kirjattaisiin myös eläkeyhtiöiden laajemmasta perusteluvelvoitteesta. Myös työtulon määrittelyn soveltamisohjeet päivitettäisiin ja valmisteluun luotaisiin prosessi, jossa Eläketurvakeskus jatkossa kuulee eläkeyhtiöitä ja keskeisiä yrittäjäjärjestöjä.

Yrittäjän mahdollisuus valita veronalaiset ansiotulot YEL-maksunsa perusteeksi voi Eläketurvakeskuksen ja valtiovarainministeriön alustavien vaikutusarvioiden perusteella alentaa erityisesti pieni- ja keskituloisten yrittäjien eläkemaksuja. Nykyiset työtuloarviot ovat korkeita suhteessa pienituloisimpien yrittäjien veronalaisiin ansiotuloihin.

Yrittäjän veronalaiset ansiotulot tulevat ensimmäistä kertaa YEL:in perusteeksi. Yrittäjät voivat tehdä valintoja vuodesta 2028 alkaen. Valintaan tulisi sitoutua vähintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

ETK:n ja valtiovarainministeriön alustavan arvion mukaan vuoden 2033 tasossa, nykymalliin verrattuna, maksut laskevat lähes 40 prosentilla, pysyvät ennallaan yli 40 prosentilla ja nousevat 20 prosentilla yrittäjistä. Maksujen korotuspaine on suurinta heillä, joiden laskennallinen työtulo on nykyisin matala suhteessa todellisiin ansiotuloihin.

Yrittäjien eläkejärjestelmä uudistetaanSofia Laine

Ulosottovelkojen kokonaismäärä kasvoi vuonna 2025 edellisvuoteen verrattuna, vaikka ulosottovelallisten määrä väheni. Vuoden lopussa avointen ulosottovelkojen yhteismäärä oli kahdeksan miljardia euroa. Tämä oli noin 13 % enemmän kuin vuotta aiemmin, selviää Tilastokeskuksen ulosottovelalliset-tilastosta.

Ulosottovelallisia oli kaikkiaan 256 061, mikä oli noin 3 % vähemmän kuin vuonna 2024.

Luonnollisilla henkilöillä avointa ulosottovelkaa oli viime vuoden lopussa keskimäärin lähes 28 000 euroa. Tämä oli noin 2 300 euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Oikeushenkilöillä eli organisaatioilla velkamäärä kasvoi selvemmin. Keskimääräinen ulosottovelka nousi miltei 90 000 euroon, mikä oli lähes 39 000 euroa enemmän kuin vuonna 2024.

Velallisten joukko aiempaa iäkkäämpi ja naisvaltaisempi

Valtaosa ulosottovelallisista oli aiempaan tapaan miehiä. Vuonna 2025 miesten osuus niistä, joilla oli vireillä avoin ulosottoasia, oli noin 61 %. Miesten osuus velallisista on pienentynyt vuosi vuodelta. Mielenkiintoinen muutos on tapahtunut velallisten ikärakenteessa. Nuorten velallisten osuus on vähentynyt samalla kun vanhempien ikäryhmien osuus on kasvanut. Yli 65-vuotiaita ulosottovelallisia oli viime vuoden lopussa jo miltei 29 000, mikä oli yli kolminkertaisesti vuoteen 2008 verrattuna.

Valtaosa ulosottovelallisista on työikäisiä. Vuonna 2025 suurin ryhmä olivat 35–44-vuotiaat. Tässä ikäryhmässä myös miesten ja naisten välinen ero on lukumääräisesti suurin.

Työllisten osuus ulosottovelallisista laski 2010-luvulla, mutta on taas viime vuosina kääntynyt kasvuun. Vuonna 2025 työllisten osuus oli 56 prosenttia. Myös eläkeläisten osuudessa on nähtävissä pidemmällä aikavälillä kasvua, vaikka yksittäisiä laskuvuosiakin on ollut.

Ulosottovelallisten määrässä on merkittäviä alueellisia eroja

Vuoden 2025 lopussa velallisia oli suhteellisesti eniten Päijät-Hämeessä: noin 48 velallista tuhatta asukasta kohden. Toiseksi korkein suhdeluku oli Kanta-Hämeessä, 46. Kuntatasolla erot ovat vielä suurempia. Viime vuoden lopussa eniten ulosottovelallisia oli suhteellisesti tarkastellen Utsjoella: selvästi yli 80 henkeä tuhatta asukasta kohden. Kärkisijoilla oli muitakin pieniä kuntia, kuten Tuusniemi, Urjala ja Kärkölä.

Yli sadantuhannen asukkaan kaupungeista ainoastaan Lahdessa ja Vantaalla oli enemmän velallisia kuin koko maassa keskimäärin. Lahden luku oli noin 48 tuhatta asukasta kohden ja Vantaan 46, kun koko maan keskiarvo oli 39.

Vähiten ulosottovelallisia suhteessa asukasmäärään oli useissa länsirannikon ja Ahvenanmaan kunnissa, joissa taso jäi alle 30 velallisen tuhatta asukasta kohden.

Ulosottovelkojen määrä kasvoi vuonna 2025Toimitus

Euroopan komissio antoi perjantaina 12. joulukuuta ehdotuksen neuvoston päätökseksi liiallisen alijäämän olemassaolosta ja suosituksiksi tilanteen korjaamiseksi. Suositukset sisältävät korjaavan nettomenopolun, jonka mukaisesti Suomen pitäisi sopeuttaa julkista talouttaan vuosina 2026–2028.

– Suomi joutuu EU:n tarkempaan seurantaan. Jatkamme julkisen talouden sopeuttamista kuten tähänkin saakka. Raportoimme näistä toimistamme EU:lle, sanoo valtiovarainministeri Riikka Purra.

Suomen nettomenot saisivat kasvaa enintään 1,3 prosenttia vuonna 2026, 1,5 prosenttia vuonna 2027 ja 1,8 prosenttia vuonna 2028. Tämä sopeutusvauhti perustuu EU-lainsäädännöstä tulevaan minimisopeutukseen, jonka mukaan vuosina 2026 ja 2027 rakenteellisen perusjäämän pitäisi vuosittain kohentua vähintään 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vuodesta 2028 eteenpäin tarkastellaan rakenteellista jäämää, jonka pitäisi samoin kohentua vuosittain 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Komissio arvioi 25. marraskuuta, että Suomen nettomenot kasvavat 1,8 prosenttia vuonna 2026, minkä perusteella syntyisi vajaan 0,3 prosenttiyksikön poikkeama korjaavasta nettomenopolusta suhteessa bruttokansantuotteeseen. Arvio sisältyy Suomen alustavan talousarviosuunnitelman tarkasteluun.

Komission syysennusteen mukaan rakenteellinen perusjäämä kohenee 0,4 prosenttiyksikköä vuonna 2026 ja heikkenee 0,1 prosenttiyksikköä vuonna 2027.

Komission suosituksessa määräaika on vuoden 2028 loppu, jolloin alijäämän pitäisi olla alle 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Puolustuspoikkeuslauseke vaikuttaa arviointiin

Kun komissio arvioi korjaavan nettomenopolun noudattamista, se ottaa huomioon poikkeuslausekkeen, jonka EU on aktivoinut Suomelle kasvavien puolustusmenojen vuoksi. Käytännössä poikkeuslauseke helpottaa korjaavan nettomenopolun noudattamista.

Hallitus on sopeuttanut julkista taloutta merkittävästi, mutta heikko taloustilanne on hidastanut alijäämän kohentumista. Suomen julkisen talouden alijäämää kasvattavat puolustus-, hoiva-, hoito- ja velanhoitomenot.

– Tämä hallitus tekee oman osansa, ja samaa pitää jatkaa. Seuraavallakin hallituksella on edessä kova työ, ja toivon kaikkien ymmärtävän tämän. Emme tee tätä EU:n takia vaan Suomen tulevaisuuden takia – kyetäksemme huolehtimaan hyvinvointiyhteiskunnasta ja muista yhteiskunnan tärkeistä asioista myös tulevaisuudessa, Purra sanoo.

Suosituksen mukaan Suomen pitää raportoida korjaavista toimistaan ensimmäisen kerran huhtikuussa ja sen jälkeen säännöllisesti puolen vuoden välein.

Suomi sai komissiolta suosituksen liiallisen alijäämän korjaamiseksiSofia Laine

Valtion lainanotto ylittää vuodelle 2025 budjetoidun (mukaan lukien kolmas lisätalousarvio) 14,3 miljardin euron nimellisarvoisen nettolainanottotarpeen 3,5 miljardilla eurolla. Nimellisarvoinen nettolainanotto pitää sisällään budjetin tulojen ja menojen erotuksen lisäksi arvioidut emissiotappiot.

Valtion todellinen lainanotto poikkeaa tyypillisesti budjetoidusta. Tänä vuonna lainanottotarvetta ovat kasvattaneet erityisesti velanhallintaan liittyvät erät. Yksityiskohtaista tietoa budjetoidun ja toteutuneen nettolainanoton eron syistä saadaan valtion tilinpäätöstietojen valmistuttua.

Velanottotarvetta on lisännyt käteisvakuuksien kasvu

Valtion tarvitsee tänä vuonna ottaa budjetoitua enemmän lainaa erityisesti siksi, että valtiolta vaaditut korko- ja valuuttajohdannaisiin liittyvät käteisvakuudet ovat kasvaneet 3,3 miljardilla eurolla verrattuna vuoden 2024 loppuun.

Valtion johdannaissopimuksiin kuuluu vakuusjärjestely, joka vähentää luottoriskiä. Käteisvakuuksia on jouduttu lisäämään, koska korkojen muutokset ja erityisesti pitkien ja lyhyiden korkojen eron kasvu eli korkokäyrän jyrkentyminen ovat kasvattaneet korkojohdannaisten vakuuksia. Valuuttajohdannaisten vakuudet puolestaan kasvoivat, koska euro vahvistui suhteessa Yhdysvaltain dollariin.

Valtion antamat käteisvakuudet palautetaan viimeistään kunkin sopimuksen erääntyessä eli ne ovat valtiolle saatavia, joista se saa korkotuloja. Käteisvakuuksien vaikutus lainanottotarpeeseen tulee jatkossa vähenemään, koska uusien korkojohdannaisten tekemisestä luovuttiin vuonna 2024. Aiemmin tehdyt sopimukset vaikuttavat kuitenkin käteisvakuuksien määrään sopimusten erääntymiseen asti. Vakuuksien muutokset eivät sisälly talousarvioon eivätkä siten budjetoituun nettolainanottotarpeeseen.

Velanottotarvetta ovat lisänneet myös emissiotappiot

Kun valtio huutokauppaa aiemmin liikkeeseen laskettuja kiinteäkorkoisia viitelainoja, joiden nimelliskorot ovat nykyisiä markkinakorkoja alhaisempia, valtio saa lainasta nimellismäärää vähemmän pääomaa, jolloin syntyy emissiotappiota. Tällaisessa tilanteessa valtion tulee ottaa enemmän nimellismääräistä lainaa, jotta se saa tarvitsemansa euromääräisen lainan. Toisaalta lainoista maksetaan markkinakorkoa alhaisempaa nimelliskorkoa.

Vuoden kolmannessa lisätalousarviossa huomioitiin emissiotappioita noin miljardi euroa. Tämän jälkeen emissiotappioita on kertynyt vielä noin 0,4 miljardia euroa lisää.

Suomi ottaa 17,8 miljardia euroa lisää velkaa vuonna 2025Harry Anderson

Verohallinto valvoi tehostetusti pikaruokapaikkoja vuoden 2023 alkuvuoden ja vuoden 2025 syksyn välillä. Reilun kahden vuoden aikana tarkastettiin 373 ravintola-alan yritystä, pääasiassa pitsa- ja kebabpaikkoja sekä kiinalaisia ravintoloita. Peräti 53 prosentissa kohteista löytyi niin vakavia puutteita, että ne siirrettiin rikostapausharkintaan. Rikostapausharkinnassa Verohallinto selvittää, onko tapauksessa perusteita rikosilmoituksen tekemiselle.

Miljoonien eurojen lisäverojen lisäksi Verohallinnon tehovalvonta pitsa- ja kebabravintoloihin tuotti lähes 200 rikostapausharkintaan siirrettyä kohdetta.

– Valvontakohteet on valittu oman riskianalyysimme pohjalta. Selvityksemme mukaan veroja kiertävä ravintola on tyypillisesti juuri pieni tai keskikokoinen anniskelu-, kebab- tai pizzeriaravintola. – Tulokset osoittavat, että kohdevalinta on ollut hyvin onnistunut ja valvonta on kohdistunut niihin, jotka todennäköisimmin toimivat väärin, kertoo harmaan talouden torjunnasta vastaava johtaja Tarja Valsi Verohallinnosta.

Väärin toimiminen yleisempää ulkomaalaisten omistamissa ravintoloissa

Tehovalvonnan tulokset olivat hyvin samansuuntaiset kuin edellisellä valvontakierroksella vuosina 2015−2016. Tuolloin tarkastuksia kohdennettiin pääasiassa anniskeluravintoloihin, ja silloin valvonnan perusteella pantiin veroja maksuun noin 14,5 miljoonan edestä.

– Näyttää siltä, että kymmenessä vuodessa monikaan asia ei ole muuttunut paremmaksi. Valtaosa ravintola-alan yrityksistä toimii asiallisesti ja oikein, mutta väärin toimiminen on edelleen sangen yleistä, Valsi sanoo.

Hän toteaa, että kun verrataan nyt tarkastelun alla ollutta kohdejoukkoa suomalaisista ravintola-alan yrityksistä saatuihin vertailutietoihin, ulkomaalaisomisteisissa yhtiöissä kaiken tyyppinen väärin toimiminen on selvästi yleisempää.

Väärin toimijat tyypillisesti jättävät tuloja lyömättä kassaan, maksavat palkkoja pimeästi ja laiminlyövät työnantajamaksuja.

– On selvää, että velvoitteiden laiminlyöminen antaa kilpailuetua, kun hinnat voidaan pitää reilusti toimivien kilpailijoiden hintoja matalampina. Verohallinnon valvonnan tavoite on, että verot kerätään kaikilta oikeudenmukaisesti, Valsi sanoo.

Tulokset:

• Rikostapausharkintaan siirrettiin 198 kohdetta eli 53 prosenttia tapauksista.
• Muille viranomaisille tehtiin yli 450 ilmoitusta mm. etuuksien väärinkäytöstä, eläkemaksujen laiminlyönnistä ja rahanpesusta.
• Ilmoittamatta jätettyä tuloa löydettiin yhteensä 18,3 miljoonaa euroa.
• Arvonlisäveroa maksuunpantiin 4,8 miljoonaa euroa.
• Puuttuvia palkkoja todettiin vajaat 2 miljoonaa euroa, ennakonpidätyksiä maksuunpantiin noin miljoonan euron edestä.
• Peitellystä osingosta maksuunpantiin tuloveroja yhteensä 2,5 miljoonaa euroa.

Harmaa talous edelleen yleistä pitsa- ja kebabpaikoissaSofia Laine

Tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegio on määrännyt Aktia Pankille 865 000 euron seuraamusmaksun tietoturvallisuuden laiminlyönnistä sähköisen tunnistamisen palvelussa. Lyhytaikaisen häiriön vuoksi osa erilaisiin asiointipalveluihin Aktian pankkitunnuksilla kirjautuneista henkilöistä oli päässyt toisten asiakkaiden henkilökohtaisiin tietoihin, sillä palvelu sekoitti henkilöiden tunnistautumiset.

Aktian vahvan sähköisen tunnistamisen palvelussa esiintyi teknisestä muutoksesta johtunut häiriö tammikuussa 2023. Noin tunnin kestäneen häiriön aikana osa henkilöistä, jotka kirjautuivat Aktian verkkopankkitunnuksilla vahvaa tunnistamista vaativiin palveluihin, oli nähnyt toisten henkilöiden tietoja. Myös asiointi toisen asiakkaan nimissä oli ollut mahdollista.

Tietoturvaloukkaus koski viranomaisasioinnin palveluita, työttömyyskassoja, vakuutusyhtiöitä ja terveydenhuollon palveluntarjoajia. Vika ei kuitenkaan koskenut Aktian verkkopankkiin kirjautumista. Häiriö ulottui sellaisiin asiointipalveluihin, joissa on vahvasti yksityiselämän piiriin kuuluvaa tietoa, kuten terveyttä ja taloudellista asemaa koskevia tietoja.

– Vahvan tunnistautumisen on toimittava oikein, koska sillä on tarkoitus varmistaa palvelun käyttäjän henkilöllisyys ja tietojen pysyminen luottamuksellisena. Pankkitunnuksilla kirjaudutaan palveluihin, joissa olevien tietojen ei haluta päätyvän muiden nähtäväksi, apulaistietosuojavaltuutettu Heljä-Tuulia Pihamaa toteaa.

Tietoturvaloukkauksen kohteeksi joutui noin 350 henkilöä. Häiriöstä johtuvaa tietojen väärinkäyttöä ei Aktian mukaan ole tiedossa.

Tunnistamispalvelun tietoturvallisuus olisi tullut varmistaa riittävällä muutosprosessin hallinnalla
Tietosuojavaltuutetun toimisto selvitti Aktian toimintaa ja häiriöön johtanutta syytä. Selvityksessä havaittiin, että Aktian olisi tullut suunnitella ja toteuttaa tunnistuspalvelun tekninen muutos huolellisemmin ja testata palvelun toimintaa riittävästi muutoksen jälkeen. Toiminnallisuutta olisi voitu testata kattavammin tavanomaisilla ja yleisesti käytössä olevilla menetelmillä. Aktia on ottanut häiriön jälkeen käyttöön testausmenetelmiä, joilla voidaan varmistaa, etteivät tunnistautumiset mene ristiin.

– Riittävät toimenpiteet riippuvat aina siitä, mikä on organisaation toimiala ja millaisesta palvelusta on kyse. Mitä suurempia määriä henkilötietoja käsitellään ja mitä vakavampia seurauksia niiden vaarantuminen voi ihmisille aiheuttaa, sitä enemmän on panostettava turvallisuuteen ja tarvittaviin toimenpiteisiin, Pihamaa muistuttaa.

Tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegio määräsi Aktialle hallinnollisen seuraamusmaksun, sillä pankki ei ollut noudattanut tietosuojalainsäädännön vaatimuksia henkilötietojen turvallisesta käsittelystä. Seuraamusmaksun määrän arvioinnissa huomioitiin, että Aktialla oli ollut valmius reagoida häiriötilanteeseen nopeasti ja että se oli ryhtynyt viipymättä toimiin tilanteen korjaamiseksi, jolloin vahinkoja oli pystytty lieventämään.

Apulaistietosuojavaltuutettu antoi pankille myös huomautuksen tietosuoja-asetuksen rikkomisesta. Päätökset eivät ole vielä lainvoimaisia ja niihin voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

Aktialle seuraamusmaksu tietoturvapuutteistaToimitus

Yhtiön osakkeet kiinnostivat sekä suomalaisia ja kansainvälisiä sijoittajia, ja yleisömyynti sekä instituutiomyynti ylimerkittiin moninkertaisesti. Osakemyynnin ja listautumisen jälkeen valtio omistaa Postin osakkeista 65,8 prosenttia olettaen, että lisäosakeoptio käytetään täysimääräisesti ja mukaan lukien uudet henkilöstöosakkeet.

Osakemyynnissä osakkeista antoi merkintäsitoumuksen yhteensä noin 11 000 yleisösijoittajaa. Instituutiomyynnissä merkintäsitoumuksia saatiin Suomen ohella ennen kaikkea Pohjoismaista sekä Isosta-Britanniasta.

Osakkeiden myyntihinta osakemyynnissä on 7,50 euroa osakkeelta. Valtio myy osakemyynnissä yhteensä 13 340 000 osaketta, johon sisältyy yhteensä 1 740 000 osakkeen lisäosakeoptio. Myyntitarjousten perusteella osakkeita allokoidaan 20 prosenttia yleisösijoittajille ja 80 prosenttia institutionaalisille sijoittajille.

Valtion päätöksellä yleisömyynti korotettiin hyvän kysynnän vuoksi alustavasta 1 000 000 osakkeesta yhteensä 2 668 000 osakkeeseen. Lisäksi osakemyynnissä oli mahdollisuus merkitä bonusosakkeisiin oikeuttavia osakkeita.

Osakemyynnin ja listautumisen jälkeen valtio omistaa Postin osakkeista 65,8 prosenttia olettaen, että lisäosakeoptio käytetään täysimääräisesti ja mukaan lukien uudet henkilöstöosakkeet. Bonusosakkeet huomioiden valtion omistusosuus voi laskea 12 kuukauden kuluessa enintään 65,6 prosenttiin. Kotimainen yleisö omistaa osakemyynnin jälkeen yhtiön osakkeista noin 8 prosenttia ja institutionaaliset sijoittajat noin 26 prosenttia.

Postin osakkeiden pörssitaival alkaa prelistalla huomenna perjantaina 10.10.2025 klo 10.00 ja varsinainen kaupankäynti Helsingin pörssin päälistalla 14.10.2025.

– Yksi hallitusohjelman tavoitteista on kotimaisen omistajuuden vahvistaminen sekä piensijoittajien osallistumismahdollisuuksien edistäminen valtion osakeanneissa. On erityisen hienoa, että Postin listautumisessa myös kotimaisen yleisön kiinnostus oli vahvaa ja että kansalaiset voivat osallistumisellaan vahvistaa kotimaista omistajuutta, toteaa ylijohtaja Maija Strandberg valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolta.

Listautumismyynnin ja -annin tavoitteena oli laajentaa Postin omistuspohjaa ja mahdollistaa Postin kasvun jatkuminen parantamalla sen taloudellista joustavuutta pörssiyhtiönä sekä vahvistamalla Postin ja sen brändin tunnettuutta sijoittajien, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien keskuudessa.

Posti Group Oyj:n osakemyynti ylimerkittiin moninkertaisestiToimitus

Julkisyhteisöjen EDP-velka, eli nimellishintainen sulautettu bruttovelka, oli vuoden toisella neljänneksellä 245,9 miljardia euroa ja se kasvoi edellisestä neljänneksestä 12,6 miljardia euroa, kertovat julkisyhteisöjen velka neljännesvuosittain -tilaston tiedot. Vuodentakaiseen verrattuna velka kasvoi 25,8 miljardia euroa.

– Julkisyhteisöjen velka kasvoi edellisestä vuosineljänneksestä nyt euromääräisesti eniten nykyisen tilaston historiassa, joka alkaa vuodesta 2000. Ainoastaan koronakriisin alussa vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä kasvu oli lähes yhtä suurta, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Anna Mustonen.

Aiempinakaan vuosikymmeninä mitä luultavimmin ole nähty yhtä nopeaa nousua euroissa mitattuna, ei edes rahan arvon muutos huomioiden.

Vuoden 2025 toisella neljänneksellä selvästi eniten kasvoi valtion velka, jota oli nyt 21,7 miljardia euroa enemmän kuin vuoden 2024 vastaavan neljänneksen lopussa ja 11,1 miljardia enemmän verrattuna edelliseen neljännekseen.

– Eniten velan kasvuun vaikutti valtion velkapapereiden kannan kasvu. Vuoden 2024 toisesta neljänneksestä velkapapereiden kanta kasvoi 19,4 miljardia euroa ja edellisestä neljänneksestä kasvua oli 10,7 miljardia euroa”, Mustonen lisää.

Suhteessa bruttokansantuotteeseen julkisyhteisöjen velka oli nyt 88,3 %. Edellisen vuosineljänneksen lopussa lukema oli 83,6 % ja vuosi sitten se oli juuri ylittänyt 80 %:n rajan.

Julkisyhteisöjen velka kasvoi eniten koko 2000-luvullaToimitus

Hallitus antoi tällä viikolla useita lakiesityksiä, joiden muutokset vaikuttavat toteutuessaan monen suomalaisen verotukseen. Jos eduskunta hyväksyy ehdotukset, veromuutokset tulevat voimaan ensi vuoden alussa.

Palkansaajien työhuonevähennys poistetaan. Tämä tarkoittaa, että työhuonevähennystä ei voi enää hakea, jos tekee töitä kotona tai vapaa-ajan asunnolla. Vuodelta 2023 työhuonevähennystä haki liki 400 000 henkilöä ja sitä myönnettiin 343 miljoona euroa.

– Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, työhuonevähennystä ei enää voi lisätä vuoden 2026 verokortille. Vuodelta 2025 työhuonevähennystä voi vielä hakea esitäytetyllä veroilmoituksella, joka täytetään keväällä 2026, sanoo Verohallinnon johtava asiantuntija Mia Keskinen.

Palkkatuloja saaville myönnetään myös jatkossa automaattisesti 750 euron suuruinen tulonhankkimisvähennys. Jos tulojen hankkimisesta aiheutuvat kulut, kuten ammattikirjallisuus tai etätyöläisen nettiyhteyden maksu, jäävät alle 750 euroon vuodessa, kuluja ei kannata lisätä verovähennyksiin.

Työmarkkinajärjestön jäsenmaksuja ei voisi enää vähentää verotuksessa. Vuonna 2023 yli 2 miljoonaa henkilöä sai työmarkkinajärjestöjen ja työttömyyskassojen jäsenmaksuista verovähennystä yhteensä 580 miljoonalla eurolla.

– Lakiesityksen mukaan työttömyyskassan maksut saisi kuitenkin myös jatkossa vähentää verotuksessa. Työttömyyskassat ilmoittavat nämä Verohallinnolle jatkossakin vuosi-ilmoituksella, jolloin ne tulevat valmiiksi henkilöiden esitäytetyille veroilmoituksille, Keskinen sanoo.

Työsuhdepyöräedun verovapaus poistuu

Työsuhdepyöräetu ei jatkossa olisi työntekijälle verovapaa. Tämä koskee työsuhdepyöriä, joista on sovittu 24.4.2025 tai sen jälkeen.

Jos työnantaja ja työntekijä ovat sitoutuneet työsuhdepyöräetuun 23.4.2025 tai sitä ennen, pyöräetu säilyy hallituksen esityksen mukaan verovapaana sopimuskauden loppuun saakka, kuitenkin enintään viisi vuotta edun käyttöönotosta.

Lahjojen ja perintöjen verovapaata osuutta nostetaan

Ensi vuodesta lähtien yksityishenkilö voisi lahjoittaa toiselle henkilölle verovapaasti 7 499 euroa kolmen vuoden välein. Tällä hetkellä verovapaa määrä on 4 999 euroa.

Hallituksen esityksen mukaan perinnöstä ei tarvitsisi maksaa veroa, jos perittävän omaisuuden arvo on alle 30 000 euroa. Verovapaa osuus on perijäkohtainen eli jokainen perijä maksaisi perintöveroa vasta perinnöstä, jonka arvo on vähintään 30 000 euroa. Tällä hetkellä raja on 20 000 euroa. Verovapaan perinnön määrä määräytyy sen mukaan, milloin perittävä on kuollut.

Hallitus ehdottaa myös, että perintöveron viivästyskorkoa alennetaan. Korko määräytyy Suomen Pankin vahvistaman viitekoron mukaan, johon lisättäisiin jatkossa kaksi prosenttiyksikköä nykyisen 3,5 prosenttiyksikön sijaan.

Ruuan arvonlisävero laskee 14 prosentista 13,5 prosenttiin

Hallitus esittää, että 14 prosentin alennettua arvonlisäverokantaa alennetaan 13,5 prosenttiin.

Muutos koskisi tuotteita ja palveluita, joista tällä hetkellä maksetaan arvonlisäveroa 14 prosenttia, kuten elintarvikkeita, ravintola- ja ateriapalveluja, urheilu- ja liikuntapalveluja, pääsyä kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, kirjoja, lääkkeitä, henkilökuljetuspalveluja sekä majoituspalveluja.

– On arvioitu, että jos esitetty veronalennus siirtyy täysimääräisesti hintoihin, muutoksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen kuluttajahinnat laskisivat 0,44 prosenttia. On kuitenkin epävarmaa, miten yritykset hinnoittelevat tuotteet ja palvelut veronalennuksen jälkeen, sanoo Keskinen.

Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esitykset, veromuutokset tulevat voimaan vuoden 2026 alussa.

Hallitus esittää useita muutoksia verotukseenToimitus

Valmet Automotive siirtyy Suomen Teollisuussijoitus Oy:stä valtion suoraan omistukseen. Samalla akkuliiketoimintaan keskittyvä Valmet Automotiven tytäryhtiö Ioncor Oy siirtyy valtion kokonaan omistaman akkuarvoketjua kehittävän Finnish Minerals Group Oy:n tytäryhtiöksi. Ioncor Oy:n sijoittajiksi tulevat valtion lisäksi Pontos Oy ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma. 

Valtio ja Pontos ostavat kiinalaiselta Contemporary Amperex Technology Limitediltä sen 20,6 prosentin omistusosuuden Valmet Automotivessa. Kauppahintaa ei julkisteta. Valtio sijoittaa Valmet Automotiveen noin 35 miljoonaa euroa uutta pääomaa. Rahoitusjärjestelyn jälkeen valtio omistaa Valmet Automotivesta 79 prosenttia ja Pontos 21 prosenttia. Samassa järjestelyssä valtio ostaa yhdessä Varman ja Pontoksen kanssa Valmet Automotivelta sen tytäryhtiö Ioncorin osakkeet. Valtio sijoittaa Ioncoriin uutta pääomaa noin 20 miljoonaa euroa. Rahoitusjärjestelyn seurauksena Ioncorin osakkeenomistajat ovat Finnish Minerals Group (70 prosenttia), Varma (16 prosenttia) ja Pontos (14 prosenttia). Valtion pääomaa rahoitusratkaisussa käytetään noin 120 miljoonaa euroa.

Rahoitusjärjestely turvaa erityisosaamisen säilymisen Suomessa

Eurooppalaisen autoteollisuuden alavire on heikentänyt Valmet Automotiven tilauskantaa viime vuosina. Ioncor on kehittänyt systemaattisesti akkujen tuotekehitys- ja kokoonpanoliiketoimintaa, jossa markkinatilanne on samoin haasteellinen liikenteen sähköistymisen edettyä ennakoitua hitaammin.

Valmet Automotive laajentaa liiketoimintaansa uusille teollisuudenaloille, kuten puolustusteollisuuden sopimusvalmistukseen. Ioncorin uudistuneen strategian keskiössä on liiketoiminnan laajentaminen raskaaseen liikenteeseen ja työkoneisiin.

– Rahoitusratkaisulla pyrimme turvaamaan teollisen sopimusvalmistuksen erityisosaaminen säilymisen Uudessakaupungissa ja Salossa. Valtio näkee lupaavina mahdollisuudet hyödyntää Valmet Automotiven osaamista myös kasvaviin puolustusteollisuuden tarpeisiin, sanoo elinkeinoministeri Sakari Puisto. 

– Valtio-omistaja pitää Valmet Automotivea kansallisesti merkittävänä yrityksenä ja tavoittelee yhtiön uuden strategian avulla omistaja-arvon kasvattamista pitkäjänteisesti. Järjestelyn osana Finnish Minerals Groupin enemmistöomistukseen siirtyvä Ioncor vahvistaa tavoitettamme rakentaa akkuarvoketjun liiketoimintaa Suomeen, sanoo valtion omistajaohjauksesta vastaava eurooppa- ja omistajaohjausministeri Joakim Strand.

Valtiosta tulee Valmet Automotiven enemmistöomistajaHarry Anderson

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2025 heinäkuussa 43 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli vuoden 2025 heinäkuussa 40 000 enemmän vuoden takaiseen verrattuna.

Työllisiä oli vuoden 2025 heinäkuussa 2 637 000 (virhemarginaali ±30 000), mikä oli 43 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työllisiä miehiä oli 35 000 vähemmän ja työllisiä naisia 7 000 vähemmän edellisvuoden heinäkuuhun verrattuna.

20–64-vuotiaiden kausitasoittamaton työllisyysaste eli työllisten osuus 20–64-vuotiaista oli heinäkuussa 76,5 %, kun se vuotta aiemmin oli tässä ikäryhmässä 77,4 %. 20–64-vuotiaiden miesten työllisyysaste laski 1,1 prosenttiyksikköä vuoden takaisesta 77,3 %:iin, ja naisten työllisyysaste laski 0,7 prosenttiyksikköä 75,8 %:iin.

Työllisyysaste 20–69-vuotiaiden ikäryhmässä laski viime vuoden heinäkuusta 0,9 prosenttiyksikköä 70,9 %:iin.

Nuorten työttömyys kasvoi

15–24-vuotiaiden työttömien osuus työvoimasta oli heinäkuussa 16,8 %, mikä oli 5,3 prosenttiyksikköä enemmän vuoden takaiseen verrattuna. Nuorten työttömyysasteen trendiluku oli 21,4 %. 15-24-vuotiaiden nuorten työttömien osuus saman ikäisestä väestöstä oli 10,1 %.

Työllisiä vähemmän ja työttömiä enemmänToimitus