Vaalit voitetaan ostamalla äänet järjestöjen kautta

Suomessa vaaleja pidetään vapaina ja reiluina. Lainsäädäntö pyrkii turvaamaan jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden omaan äänestyspäätökseensä ilman painostusta tai väärinkäytöksiä. Käytännössä vaalien lopputulos ei synny pelkästään yksilöiden itsenäisten päätösten seurauksena. Ratkaiseva vaikutusvalta on usein erilaisilla yhteisöillä, järjestöillä ja eturyhmillä, jotka ohjaavat äänestäjien käsityksiä siitä, mikä puolue tai ehdokas koetaan heidän etujensa mukaiseksi.

Vaalilaki kieltää suoran äänten ostamisen ja myymisen. Rahaa tai muuta hyötyä ei saa antaa vastineeksi äänestä. Samalla sallitaan vaalituki, joka voi olla rahaa, palveluja, näkyvyyttä tai muita etuja puolueille ja ehdokkaille. Lainsäädäntö estää räikeimmät väärinkäytökset, mutta jättää laajan harmaan alueen, jossa suurin osa todellisesta vaikuttamisesta tapahtuu.

Äänestäjiä ei osteta suoraan, vaan yhteisöjen kautta

Harva uskoo, että nykyaikaisessa demokratiassa äänestäjälle ojennettaisiin kirjekuori rahaa vastineeksi tietyn ehdokkaan tukemisesta. Sen sijaan ääniä hankitaan huomattavasti hienovaraisemmin.

Järjestöjen, yhdistysten ja yhteisöjen tukeminen tuottaa poliittista vaikutusvaltaa. Kun poliitikot rahoittavat tai suosivat tiettyjä järjestöjä, ne puolestaan vahvistavat omien jäsentensä käsityksiä siitä, mitkä puolueet ajavat heidän etujaan. Käytännössä kyse on eräänlaisesta äänten ostamisesta yhteisöjen kautta. Ääntä ei osteta yksittäiseltä kansalaiselta, vaan vaikutusvaltaiselta verkostolta, joka välittää viestin eteenpäin jäsenilleen.

Puolueet eivät kilpaile vain yksittäisistä äänestäjistä. Ne kilpailevat myös järjestöjen, yhdistysten ja muiden yhteisöjen tuesta, sillä niiden kautta voidaan tavoittaa suuria ihmisjoukkoja tehokkaammin kuin yksittäisillä vaalimainoksilla.

Sosiaalinen paine ohjaa äänestäjien päätöksiä

Vaalisalaisuus suojaa kansalaista teoriassa, mutta käytännössä ihmisen mielipiteet rakentuvat sosiaalisessa ympäristössä. Kukaan ei voi estää puolisoa, ystävää, työtoveria tai yhteisössä arvostettua jäsentä kertomasta, mikä puolue on oikea valinta.

Useimmiten vaikutus ei ole käskemistä vaan hienovaraista ohjaamista. Yhteisöissä muodostuu helposti käsitys siitä, mitkä näkemykset ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät. Ihminen haluaa luonnostaan kuulua ryhmäänsä, ja siksi yhteisön arvot, asenteet ja poliittiset mielipiteet vaikuttavat hänen valintoihin.

Järjestöt eivät yleensä sano suoraan, ketä pitäisi äänestää. Sen sijaan ne kehystävät keskustelut. Puolue voidaan esittää yrittäjien puolustajana, työntekijöiden turvana, ympäristön pelastajana tai kansallisten arvojen ylläpitäjänä. Tarkoituksellisesti suunnattu viestintä luo mielikuvia, jotka ohjaavat ihmisten poliittisia valintoja ilman suoraa ohjausta.

Monille puoluekanta on osa identiteettiä. Yhteisöissä syntyy helposti ajatus siitä, keitä “me” olemme ja mitä “meidän ihmisemme” äänestävät. Tällöin poliittinen valinta ei perustu puolueohjelmien vertailuun vaan ryhmään kuulumiseen. Järjestöt tarjoavat jäsenilleen yhteisöllisyyttä, hyväksyntää sekä valmiita näkökulmia. Vastapainoksi jäsen omaksuu usein yhteisön arvomaailmaa ja poliittisia painotuksia.

Sama ilmiö näkyy myös verkossa. Sosiaalisen median ryhmät, keskusteluyhteisöt ja verkostot vahvistavat näkemyksiä. Kun samoja ajatuksia toistetaan riittävän pitkään, niistä muodostuu ryhmän sisäinen totuus.

Ammattiliitot ja elinkeinoelämän järjestöt kamppailevat vaikutusvallasta

Suomessa ammattiliitot ovat pitkään olleet merkittäviä poliittisia vaikuttajia. Toisella puolella ovat elinkeinoelämän etujärjestöt, kuten EK, Suomen Yrittäjät ja MTK. Ne vaikuttavat julkiseen keskusteluun myös tutkimusten, raporttien, lausuntojen ja kampanjoiden avulla. Ne lobbaavat aktiivisesti jäsentensä etujen puolesta ja tukevat taloudellisesti puolueita tai ehdokkaita, joiden politiikka vastaa niiden tavoitteita. Samalla ne viestivät jäsenilleen, millaiset ratkaisut tukevat liittojen tavoitteita. Molempien tavoitteena on saada omiin toimintoihinsa etuja.

Kansalaisjärjestöillä on merkittävä vaikutusvalta

Ympäristöjärjestöt, ihmisoikeusjärjestöt sekä erilaiset maanpuolustus- ja veteraanijärjestöt sekä uskonnolliset yhteisöt pyrkivät muokkaamaan yhteiskunnallista keskustelua omien tavoitteidensa suuntaan.

Uskonnollisilla yhteisöillä on vahva vaikutus jäsentensä arvomaailmaan. Kirkot, herätysliikkeet ja muut uskonnolliset yhteisöt eivät välttämättä anna suoria äänestysohjeita, mutta niiden vaatimat arvot vaikuttavat millaisia poliittisia vaihtoehtoja pidetään hyväksyttävinä. Joissakin kulttuureissa vaikutus on suoraa. Perheen vanhimmat, uskonnolliset johtajat tai muut auktoriteetit määräävät, miten perheen tai yhteisön jäsenet äänestävät.

Vaalikamppailu käydään yhteisöjen jäsenistä

Vaalien voittaja ei ole puolue joka vakuuttaa eniten yksittäisiä äänestäjiä. Voittaja on se, joka onnistuu rakentamaan vahvimmat suhteet järjestöihin, yhteisöihin ja eturyhmiin, jotka ohjaavat jäseniään äänestämään “oikein”.

Vaalit ovat kilpailu yhteisöjen jäsenistä, vaikutusvallasta ja resursseista. Kun järjestöt tarjoavat jäsenilleen identiteettiä, yhteenkuuluvuutta ja valmiita näkemyksiä, ne samalla ohjaavat poliittista käyttäytymistä.

Virallisesti ääniä ei voi ostaa. Käytännössä puolueet pyrkivät hankkimaan kannatusta juuri niiden yhteisöjen kautta, jotka kykenevät vaikuttamaan tuhansien ihmisten mielipiteisiin. Vaalien todellinen taistelu käydään kulissien takana järjestöissä, yhdistyksissä ja yhteisöissä, joiden kautta poliittinen vaikutus leviää tehokkaimmin ykstyishenkilöihin.