Tekoäly voi mitata hoidon tarvetta, mutta ei älyä tarvitaanko hoitoa

Hallituksen esityksen mukaan hoidon tarpeen arvioinnin voisi tehdä digitaalisesti automaatiota käyttäen. Lääkinnällinen laite tekisi arvion potilaan hoidon tarpeesta ja sen kiireellisyydestä. Potilaalla säilyisi oikeus ammattilaisen tekemään arvioon, jos hän tietää siitä mahdollisuudesta ja osaa tai kykenee vaatimaan sitä.

Arviointineuvosto tuo selkeästi esiin, että esitysluonnoksessa ei käsitellä, miten hyvin tutkimustiedon mukaan tekoäly pystyy erottelemaan oirearviossa vakavat tapaukset kiireetöntä hoitoa vaativista tapauksista. Neuvosto myös kysyy: “voidaanko tekoälyllä korvata kliinistä harkintaa?”

Tekoäly kykenee käsittelemään numeerista dataa, kuten kuumeen tai sen puutteen. Se ei kuitenkaan kykene arvioimaan potilaan yleiskuntoa. Se ei kuule, millainen puhe on – hidastunut, sekava, pelokas. Se ei näe inhimillisiä ilmaisuja, kuten katsetta, kasvojen väriä tai ilmettä, käsiä, jotka puristavat toisiaan tai ovat voimattomia.

Arviointineuvosto kirjoittaa lausunnossaan, että esitysluonnoksessa ei käy ilmi, miten monimutkaiset tai riskialttiit tilanteet tunnistettaisiin. Tämä on keskeinen ongelma hoidon tarpeen arvioinnissa.

Digikuilu aiheuttaa eriarvoisuutta

Arviointineuvosto tuo esiin iäkkäiden kohdalla olevat ongelmat ja kirjoittaa:

“Vaikka erityisesti iäkkäiden osaamisen puute ja digipalveluihin tottumattomuus voi haitata palvelun käyttöä, omien terveystietojen hallinta, hoidon saanti sekä tietojen etsintä verkon kautta ovat yleistyneet nopeasti.”

Tämä on ristiriita. Arviointineuvosto kysyy seuraavaksi:

“Missä määrin hoidon tarvitsijat tarvitsevat apua digitaalisten palvelujen käyttämiseen?”

Ja vielä kriittisempi kysymys:

“Mitä lainmuutos merkitsee digipalveluiden ulkopuolelle jäävien ikääntyneiden kannalta?”

Useilla vanhuksilla ei ole mahdollisuutta käyttää digilaitteita. Osa heistä ei omista älypuhelinta tai tietokonetta tai ei osaa käyttää niitä riittävän sujuvasti hoitoon hakeutuakseen. Kun hoidon tarpeen arviointi siirtyy teknologia-avusteiseksi, rakennetaan samaan aikaan kynnys, jonka yli vain osa väestöstä kykenee astumaan.

Ne, jotka eivät pääse digitaalisten porttien läpi, eivät välttämättä saa apua lainkaan tai heidän on pystyttävä selvittämään miten he saavat yhteyden terveydenhuoltoon.

Virheet voivat viivyttää kiireellistä hoitoa

Arviointineuvosto tuo esiin keskeisenä puutteena:

“Esityksessä tulee arvioida tarkemmin hoidon tarpeen arvion automaatiossa mahdollisesti tapahtuvien virheiden vaikutusta terveydenhuollon palveluihin hakeutujan oikeusturvan ja potilasturvallisuuden näkökulmasta.”

Neuvosto esittää kaksi kriittistä kysymystä:

1. “Voisiko automaatio viivästyttää kiireellistä hoitoa?”
2. “Toisaalta voiko tekoäly vähentää inhimillisiä virheitä ja parantaa potilasturvallisuutta?”

Kysymyksiin ei ole esitysluonnoksessa vastausta. Esityksessä tulee arvioida tarkemmin näitä vaikutuksia.

Perusoikeudet jäävät yleiselle tasolle

Myös perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviot jäävät yleiselle tasolle. Neuvosto kirjoittaa:

“Arviosta ei selviä, mitä konkreettisia vaikutuksia palvelujen käyttäjien yhdenvertaisuuteen tai potilasturvallisuuteen voi tulla.”

Lisäksi:

• Sukupuolivaikutusten arvioinnissa ei selviä konkreettisesti, minkälaisia vaikutuksia ehdotuksesta tulee eri sukupuolille
• Lapsivaikutusten arvioinnissa ei käsitellä ehdotuksen riskejä lapsen näkökulmasta

Tekoälyjärjestelmä voi tuottaa vinoumia ja vääristymiä. Se voi syrjiä palvelun käyttäjää. Mutta miten tämä havaitaan ennen kuin vahinko on tapahtunut?

Neuvosto kysyy:

“Miten automaatio voi vaikuttaa hyvinvointialueen vastuukysymyksiin esimerkiksi silloin, jos hoidon tarpeen arvion automaatio vinoumista ja vääristymistä johtuen syrjii palvelun käyttäjää tai johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen?”

Tähänkään kysymykseen esitysluonnoksessa ei anneta vastausta.

Hallitusohjelman mukainen automaatio – ilman riittävää tutkimusta

Hallitusohjelmassa on kirjattu tekoälyn käytön mahdollistaminen terveydenhuollossa ja tehtävien automatisoinnissa. Tämä on tausta lakiesitykselle.

Arviointineuvoston mukaan esitykseen tulee lisätä mahdollisuuksien mukaan kotimaisia kokemuksia tekoälyavusteisen hoidon tarpeen arvioinnista. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä tutkimustietoa tekoälypohjaisten oirearviointien käytöstä.

Esitysluonnoksessa ei käsitellä:

• Miten hyvin tutkimustiedon mukaan tekoäly pystyy erottelemaan vakavat tapaukset
• Voidaanko tekoälyllä korvata kliinistä harkintaa
• Miten tekoälyä hyödyntäen voidaan vähentää inhimillisten arviointivirheiden määrää

Laki sallii – mutta se ei aina auta

Lakiesityksen mukaan potilaalla säilyisi aina oikeus terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään arvioon. Tämä on tärkeä takuu paperilla, mutta arviointineuvosto tuo esiin, että vaikutusarvioinnissa ei riittävästi selviä, missä määrin hoidon tarvitsijat tarvitsevat apua digitaalisten palvelujen käyttämiseen. Laki voi säilyttää oikeuden, mutta se ei takaa, että jokainen osaa sitä vaatia.

Ikääntynyt potilas, joka on yksin kotona, kipeä ja peloissaan, ei todennäköisesti ala neuvotella laitteen kanssa itselleen kuuluvista oikeuksista. Hän tekee sen, mitä laite sanoo, tai ainakin yrittää tehdä.

Mitä arviointineuvosto suosittaa?

Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto päättyy seuraavaan johtopäätökseen:

“Arviointineuvosto katsoo, että hallituksen esitysluonnos noudattaa tyydyttävästi lainvalmistelun vaikutusarviointiohjetta. Arviointineuvosto suosittelee, että esitysluonnosta korjataan neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista.”

Tämä on neutraali lausunto – tyydyttävästi, ei kiitettävästi. Arviointineuvosto listasi seitsemän erillistä puutetta, joita esitysluonnoksesta puuttuu. Kaikki koskevat potilasturvallisuutta, oikeusturvaa tai yhdenvertaisuutta.

Tekoäly on työkalu, mutta sillä ei ole älyä

Tekoäly voi vapauttaa terveydenhuollossa ammattilaisten aikaa, nopeuttaa rutiinitehtäviä ja tunnistaa malleja nopeasti. Mutta työkalu on työkalu. Terveydenhuollon ydin ei ole tiedonkäsittely, vaan ihmisen kohtaamista ja hoitamista tarpeen mukaan.

Hoidon tarpeen arvioinnissa potilas ja terveydenhuolto kohtaavat. Jos kohtaaminen tapahtuu laitteen kautta, joka ei näe potilasta, ei kuule häntä eikä kykene arvioimaan hänen yleiskuntoaan, silloin järjestelmä on pettänyt ne, joita sen pitäisi palvella.

Laki voi sallia teknologia-avusteisen arvioinnin. Mutta tekoäly ei näe sitä, mitä se ei pysty näkemään. Mitä tekoäly ei näe, on juuri se, mikä hoidon tarpeen arvioinnissa on ratkaisevaa. Ihminen ja hänen tilansa kokonaisuutena, ei vain numeerisena mittana.

Lähteet:
Valtioneuvoston kanslia: Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto terveydenhuoltolain ja asiakastietojen käsittelystä annetun lain muutoksesta
Asiakirja VN/7460/2026-VNK-3, päivätty 28.7.2026.
Sosiaali- ja terveysministeriö: Hallituksen esitys HE 159/2025