Sodat, joita meille myydään

Joka päivä näemme saman näytelmän käsikirjoituksen, jossa ukrainalainen sotilas puolustaa kotiaan, gazalainen perhe pakenee pommeja ja kongolainen kaivostyöläinen haaveilee paremmasta huomisesta. Meille kerrotaan, että maailma jakautuu hyviin ja pahoihin, demokratioihin ja diktatuureihin, sivistykseen ja barbariaan.

Mitä pidempään tilannetta seuraa, sitä enemmän se kuitenkin näyttää teatterilta. Lavalla taistelevat kansat. Kulisseissa istuvat ne, jotka omistavat pankit, asetehtaat, öljykentät ja mediatalot. Kun ohjus osuu kerrostaloon, jotkut laskevat sen vaikutuksia osake- ja raaka-ainekursseihin. Kun kaupunki tuhoutuu, jonkun tahon ryhmittymä laskee jälleenrakennuksen katetta. Rahalla ei ole isänmaata.

Sota on kannattavaa liiketoimintaa

Sota ei koskaan ole sitä, miltä se julkisuudessa näyttää. Julkisesti puhutaan vapaudesta, demokratiasta, uskonnosta ja kostosta, mutta todellisuudessa kyse on maailmankaupasta; kaasuputkista, öljykentistä, viljareiteistä, harvinaiset mineraaleista.

Kun Yhdysvallat ilmoitti aseapupaketista Ukrainalle keväällä 2022, Lockheed Martinin osake nousi muutamassa viikossa noin neljänneksen. Samalla Raytheon, joka valmistaa ilmatorjuntaohjuksia, sai kolmen miljardin dollarin lisätilaukset. Nämä yhtiöt eivät odottaneet konfliktin päättymistä – ne odottivat sen jatkumista. Sotateollisuuden kannattavuus perustuu sotiin ja niiden uhkaan, ei rauhaan.

Energiakriisin 2022 aikana, Nord Stream -putkien räjäytysvuonna, Euroopan kaasun hinta pomppasi hetkellisesti yli 300 euroon megawattitunnilta. Yhdysvaltalaiset nesteytetyn maakaasun toimittajat, kuten Cheniere Energy, alkoivat myydä eurooppalaisille asiakkaille pitkiä sopimuksia nelinkertaisella hinnalla verrattuna aikaan ennen sotaa. Keiden taskuihin raha virtasi? Ei ainakaan eurooppalaisten kuluttajien, joiden laskut kasvoivat. Eikä venäläisten tileille, he menettivät markkinat. Voitot menivät amerikkalaisten energiayhtiöiden osakkeenomistajien taskuun.

Uutisissa ei mainita sitäkään, että Ukrainan valtio allekirjoitti kesällä 2023 sopimuksen maailman suurimman omaisuudenhoitajan BlackRockin kanssa Ukraine Development Fund -rahastosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sodan loputtua Ukrainan maatalousmaa, infrastruktuuri ja teollisuus siirtyvät ulkomaisen pääoman hallintaan velkojen maksamiseksi. Sama käsikirjoitus nähtiin Irakissa vuonna 2003 ja Afganistanissa vuonna 2001. Sota ei ole katastrofi pääomalle, se on aloituslaukaus peitellylle kolonisaatiolle.

Sijaissodan logiikka – sotaa ei käydä omilla alueilla

Katsotaan karttaa. Onko yhtään sotaa käynnissä Sveitsissä, Singaporessa tai Norjassa? Ei. Sota käydään paikoissa, joissa ei ole vahvaa omaa pääomaa, mutta joissa on resursseja ja joiden valtio on heikko.

Tätä kutsutaan sijaissodaksi. Se tarkoittaa, että suurvaltojen eliitit käyttävät paikallisia toimijoita – diktaattoreita, kapinallisryhmiä ja heimoja – tekemään likaisen työn.

• Ukraina on Yhdysvaltojen ja Venäjän pelilauta Itä-Euroopan kaasu- ja viljareiteistä.
• Gaza on Iranin ja Yhdysvaltojen välinen nyrkkeilykehä, jossa mitataan Persianlahden öljyn hintaa ja hallintaa.
• Kongo on Kiinan ja lännen akkumetallien kaivosalue, jossa kapinalliset pitävät hinnat alhaalla pitämällä työolot kurjina.
• Syyria on putkistojen risteyskohta, jossa Venäjä, Turkki, Iran ja Yhdysvallat pelaavat peliään.

Yhteistä näille kaikille on, että köyhät kansat kuolevat ja rikkaat maat katsovat sivusta. Jos sota käytäisiin New Yorkissa, Lontoossa tai Pekingissä, se loppuisi viikossa, koska silloin eliitti omaisuuksineen olisi uhattuna. Sotaa ei koskaan käydä siellä, missä eliitillä on omaisuutta, vaan köyhissä maissa, joissa on resursseja mutta ei valtaa puolustautua.

Sodan todelliset osapuolet eivät ole valtioita, vaan holding-yhtiöitä

Kun tämän ymmärtää, näkee maailman uusin silmin. Todellinen konflikti ei ole Venäjä vastaan Ukraina, Israel vastaan Palestiina tai Kiina vastaan Yhdysvallat. Todellinen konflikti on kansainvälinen pääomaluokka vastaan hallintojen alla olevat kansalaiset.

Pääomaluokkaan kuuluvat aseteollisuuden omistajat Yhdysvalloissa, Venäjällä, Ranskassa ja Israelissa, energiayhtiöiden hallitukset kuten Exxon, Gazprom ja Saudi Aramco, pankit ja sijoitusrahastot kuten BlackRock, Vanguard ja Goldman Sachs, sekä heidän poliittiset edustajansa puoluekannasta riippumatta. Heillä ei ole isänmaata, heillä on veroparatiiseja. He eivät välitä siitä, kuoleeko rintamalla ukrainalainen vai venäläinen – he välittävät siitä, pysyvätkö rahavirrat käynnissä.

Kansan osa on aina maksaa verot, menettää lapsensa, uskoa median tarinoihin ja äänestää joka neljäs vuosi toivoen muutosta. Muutos ei kuitenkaan tule äänestämällä, koska kaikki puolueet saavat rahoituksensa samoilta tahoilta. Muutos voisi tulla, jos kansa lakkaisi uskomasta “meidän kansa vastaan heidän kansa” -tarinaan ja näkisi sotien todelliset osapuolet.

Miksi sodan hyötyjistä ei puhuta?

Media on sodan jatke, ei sen puolueeton tarkkailija. Se kertoo tarinoita hyvistä ja pahoista, koska se pitää kansalaiset jakautuneena. Jakautunut kansa ei näe heidän yhteistä vihollista, pankkiireja, asetehtailijoita ja energiayhtiöitä. Kansa keskittyy vihaamaan toista kansaa rajan toisella puolella tai vaikka kaukana omasta maastaan olevaa kansaa. Se on halvin tapa hallita. Pelko maksaa vähemmän kuin koulutus, terveydenhuolto tai sosiaaliturva.

Valtamediat on rahoitettu mainostajien toimesta, ja mainostajat ovat pankkeja, vakuutusyhtiöitä sekä energiateollisuutta. Toimittaja, joka kirjoittaa “BlackRock omistaa Ukrainan velat”, on vaarassa joutua epäsuosioon. Toimittaja, joka kirjoittaa “Venäjä uhkaa Suomea”, palkitaan joka kerta uudelleen. Näin järjestelmä suojelee itseään. Totuus on vaarallinen, koska se voi herättää ihmiset. Hereillä oleva tosiasioita havaitseva kansa on eliitin pahin painajainen.

Suomi – pelotteen taloustiede

Suomen kohdalla tämä logiikka on erityisen läpinäkyvää. Meille kerrotaan jatkuvasti, että Venäjä voi hyökätä milloin tahansa. Tätä perustellaan historialla, maantieteellä ja Venäjän imperialistisella luonteella.

Katsotaan rahavirtoja. Suomi on hankkimassa F-35-hävittäjiä Yhdysvalloista noin 10 miljardilla eurolla, nostamassa puolustusbudjettiaan useilla miljardeilla Nato-vaatimusten mukaisesti ja avaamassa satamansa sekä lentokenttänsä Naton joukoille.

Kuka hyötyy, jos jännitteet säilyvät? Yhdysvaltojen aseteollisuus saa lisätilauksia, Nato saa perustelun laajentumiselleen ja suomalaiset poliitikot saavat mainetta vahvoina johtajina. Kuka häviää? Suomalainen veronmaksaja, joka maksaa laskun, sekä suomalainen yhteiskunta, kun varoja siirretään palveluista varusteluun.

Venäjän oligarkit eivät halua sotaa Suomen kanssa, koska heidän omaisuutensa on Lännessä ja heidän lapsensa käyvät koulua Sveitsissä. Sota Suomea vastaan tuhoaisi heidän oman pesänsä. Siksi suora Venäjän hyökkäysuhka on retorinen, ei todellinen. Retoriikalla on kuitenkin hintansa, jonka me maksamme. Pelko on myyntivaltti, jolla myydään aseita, liittoutumista ja leikkauksia kansalaisten ostovoimaan.

Rauha on huono bisnes – siksi sitä ei haluta

Sota ei lopu, koska jotkut tahot hyötyvät siitä. Asefirmat tienaavat vain konfliktissa. Energiafirmat tienaavat vain epävakaudessa. Pankit tienaavat velalla, ja jälleenrakennuslainat ovat velkaa, josta maksetaan korkoa seuraavat 50 vuotta. Siksi jokainen “rauhanneuvottelu” on usein vain ajanviettoa ja näytelmää kansalaisille. Niiden aikana odotetaan asevarastojen täydennystä ja osakekurssien nousua.

Rauha ei synny mahtipontisilla puheilla. Rauha syntyy vasta, kun kansat ympäri maailmaa ymmärtävät, että heidän todellinen vihollisensa ei asu rajan takana – se asuu veroparatiisissa, omistaa pankin ja myy aseita molemmille osapuolille. Kansalaiset eivät halua sotaa, eivätkä ole vihollisia keskenään, vaan ovat samassa veneessä.

Miten pysäytämme koneiston?

Lakataan uskomasta tarinaan, jota meille myydään. Kun seuraavan kerran näet uutisissa otsikon uudesta konfliktista tai kymmenien miljardien apu- tai asepaketista, älä mieti, kuka sanoi ja mitä. Mieti:

• Kuka omistaa aseet, joita käytetään?
• Kuka hallinnoi energiakenttiä ja maaperän mineraaleja, joista taistellaan?
• Kuka saa voitot raunioiden raivauksesta ja jälleenrakennuslainoista?
• Mille tahoille rahat päätyvät?

Rahavirtoja seuratessa näkee sodan todellisen rakenteen. Se ei ole taistelu hyvän ja pahan välillä, vaan kylmää liiketoimintaa, jossa tavalliset ihmiset toimivat maksumiehinä ja polttoaineena.

Ensimmäinen askel muutokseen on “me vastaan he” -vastakkainasettelun purkaminen. Me emme ole sodassa toisten tavallisten kansalaisten, ukrainalaisten, venäläisten, palestiinalaisten, kongolaisten, syyrialaisten, jemeniläisten, sudanilaisten tai taiwanilaisten kanssa. Olemme samassa veneessä kaikkien niiden kanssa, jotka maksavat laskun valtapelistä.

Rauha voi alkaa, kun kieltäytyy olemasta koneiston sokea maksaja.