Rikosvastuun pitäisi alkaa 4-vuotiaana

Suomen rikosvastuun ikäraja on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1889, vaikka sen taustalla olleet perustelut ovat aikakauden käytännöllisiä ratkaisuja, eivätkä perustu tutkimustietoon lapsen kehityksestä. Nykyinen kehityspsykologinen ja kognitiotieteellinen tutkimus antaa huomattavasti tarkemman kuvan siitä, milloin lapsi tosiasiallisesti ymmärtää oikean ja väärän, ja siksi rikosvastuun ikärajan arviointi voidaan tehdä tieteellisesti perustellummalla tavalla kuin 1800‑luvulla.

Moraalisen ajattelun biologinen perusta ilmenee jo varhaislapsuudessa. Tutkimukset osoittavat, että 6–12 kuukauden ikäiset vauvat suosivat auttavia hahmoja haitallisten sijaan ja reagoivat empatian kaltaisilla tavoilla. Tämä viittaa siihen, että hermostollinen valmius moraaliseen erotteluun on olemassa jo ennen vuoden ikää, vaikka kyse ei vielä ole käsitteellisestä moraalista. Vauva ei ymmärrä “oikeaa” ja “väärää” abstrakteina käsitteinä, mutta hänen käyttäytymisensä osoittaa biologista pohjaa moraaliselle arvioinnille. Tämä havainto on keskeinen, koska se kumoaa vanhan oletuksen, jonka mukaan moraalinen ajattelu syntyisi vasta myöhemmässä lapsuudessa.

Taaperoiässä, noin 18–24 kuukauden iässä, lapsi alkaa hahmottaa sääntöjen rikkomista. Hän ymmärtää, että jokin asia on kielletty, mutta ei vielä kykene erottamaan moraalisia normeja sosiaalisista tavoista. Tämä vaihe osoittaa, että lapsi kykenee sosiaaliseen sääntöjen noudattamiseen, mutta moraalinen ajattelu ei ole vielä käsitteellistä. Silti tämä kehitysvaihe osoittaa, että lapsi reagoi normien rikkomiseen jo ennen kolmen vuoden ikää.

Oikean ja väärän ymmärrys on kehittynyt 2–4 vuoden iässä

Tässä iässä lapsi alkaa erottaa moraaliset rikkomukset sosiaalisista konventioista ja ymmärtää tekojensa seurauksia. Hän hahmottaa, että toisen satuttaminen on väärin riippumatta siitä, mitä auktoriteetti sanoo. Tässä vaiheessa voidaan tieteellisesti perustellusti sanoa, että lapsi ymmärtää oikean ja väärän käsitteinä eikä vain reaktioina. Rikosoikeudellisen vastuun kannalta voidaan todeta, että lapsi saavuttaa moraalisen käsitteellistämisen vuosia ennen nykyistä 15 vuoden ikärajaa.

Keskilapsuudessa, noin 4–10 vuoden iässä, moraalinen ajattelu syvenee. Lapsi alkaa perustella moraalisia valintojaan toisten hyvinvoinnilla, oikeudenmukaisuudella ja reiluudella. Moraalinen ajattelu ei ole enää pelkkää auktoriteetin noudattamista, vaan lapsi kykenee rationaaliseen moraaliseen päättelyyn. Tämä vaihe vastaa monien maiden rikosvastuun ikärajoja, jotka sijoittuvat 12–14 vuoden väliin. Tieteellisesti tarkasteltuna tämä ikä vastaa vaihetta, jossa lapsi ymmärtää tekojensa seuraukset ja kykenee arvioimaan niitä sosiaalisen vastuun näkökulmasta.

Nuoruudessa moraalinen ajattelu saavuttaa abstraktin tason. Nuori kykenee arvioimaan monimutkaisia moraalisia dilemmoja ja pohtimaan oikeudenmukaisuutta. Tämä vastaa aikuisten moraalista ajattelua, mutta ei ole rikosvastuun alarajan kannalta välttämätön, koska rikosoikeudellinen vastuu ei edellytä abstraktia moraalifilosofista pohdintaa, vaan kykyä ymmärtää tekojen merkitys ja seuraukset.

EU‑maiden rikosvastuun ikärajat vaihtelevat 12–16 vuoden välillä, ja yleisin ikäraja on 14 vuotta. Alankomaissa ja Irlannissa rikosvastuu alkaa 12‑vuotiaana, Ranskassa 13‑vuotiaana ja suurimmassa osassa EU‑maita 14‑vuotiaana. Suomi, Tanska ja Tšekki käyttävät 15 vuoden ikärajaa, Belgia, Luxemburg ja Portugali ovat asettaneet ikärajan 16 vuoteen. Suomi kuuluu korkeampaa ikärajaa käyttäviin maihin, vaikka tieteellinen näyttö osoittaa, että moraalinen ymmärrys syntyy huomattavasti aiemmin.

Tieteellisen analyysin perusteella voidaan esittää kolme perusteltua ikärajavaihtoehtoa rikosvastuun alarajaksi. Ensimmäinen vaihtoehto on 2–4 vuoden ikä, jolloin lapsi saavuttaa käsitteellisen oikean ja väärän ymmärryksen. Tämä ikä voisi toimia rikosoikeudellisen vastuun teoreettisena alarajana, jos vastuu määriteltäisiin kehitystasoon suhteutettuna eikä aikuisten rangaistusjärjestelmän kautta. Toinen vaihtoehto on 7–10 vuoden ikä, jolloin moraalinen päättely vahvistuu ja lapsi ymmärtää tekojensa seuraukset. Kolmas vaihtoehto on 12–14 vuoden ikä, jossa lapsen moraalinen ajattelu on jo selvästi kehittynyt.

Rikosvastuun ikäraja 15 vuotta ei perustu kehityspsykologiseen tutkimukseen. Lapsi ymmärtää oikean ja väärän käsitteellisesti jo 2–4 vuoden iässä, ja moraalinen päättely kehittyy voimakkaasti 4–10 vuoden välillä. Vertailu muihin maihin tukee 12–14 vuoden ikärajoja, mutta ei sulje pois alempia ikärajoja, jos vastuu määritellään kehitystasoon suhteutettuna. Vuoden tai parin muutoksella ei saavuteta tavoiteltuja vaikutuksia. Jos halutaan vaikutusta, niin rikosvastuu voisi alkaa viimeistään 4-vuotiaana. Rikosvastuun ikärajan uudelleenarvioinnin pitäisi perustua nykytietoon lapsen kehityksestä, eikä 1800‑luvun oletuksiin.