Pari miljardia kansalaisten rahoja uppoaa korruptioon

Suomen valtio ja kunnat kippaavat joka vuosi yli kaksi miljardia euroa veronmaksajien rahaa erilaisille yhdistyksille. Veikkausvoittovaroja virtaa yli miljardi, valtionavustuksia lähes yhtä paljon, kunnat lisäävät omat avustuksensa. Summa on niin valtava, että sitä on vaikea hahmottaa. Se on kuitenkin varastamista. Ei lain edessä, vaan moraalisesti ja lainsäätäjät eli kansanedustajat ovat siinä mukana.

Se ei ole osa hyvinvointivaltiota, eikä hyväntekeväisyyttä. Se on etujärjestelmä, jossa veronmaksajilta pakolla otetut rahat jaetaan suljettujen sisäpiirien käyttöön.

Veikkausvoittovarat ovat järjestelmän kärjessä. Yli miljardi euroa vuodessa jaetaan historiallisin perustein yhdistyksille. Rahaa saavat kaikki järjestöt, jotka ovat keksineet kivan selityksen toiminnalleen, niin mielenterveystyön tekijät kuin ratsastusseurat, urheiluliitot ja kulttuuriyhdistykset. Kukaan ei tiedä mitä järjestöt todellisuudessa tekevät, vai tekevätkö mitään. Valtionavustukset tuovat päälle lähes miljardin lisää. Lisäksi kunnat kaatavat verovaroja kankkulan kaivoon vielä satoja miljoonia, usein puoluetovereiden järjestöille.

Yhteensä puhutaan summista, jolla voitaisiin rakentaa sairaaloita, korjata teitä tai alentaa veroja. Sen sijaan rahaa syydetään organisaatioille, jotka eivät kilpailuta palveluitaan, joilla ei ole mitään velvollisuutta osoittaa tarpeellisuuttaan, ja jotka ovat usein niin vahvasti puoluepoliittisia toimijoita, että niiden ja puolueiden raja ei enää ole nähtävissä.

Miksi tämä on vääryys kansalaisia kohtaan?

Ensinnäkin, kansalaisilta pakolla otettu raha ei ole vapaaehtoista auttamista. Kun Veikkaus kerää rahat köyhiltä ja keskituloisilta ja ohjaa ne valikoiduille järjestöille, se ei ole vapaaehtoista auttamis- ja yhteistyötä. Se on järjestelmä, jonka tuloksena valitut tahot saavat muiden rahat omaan käyttöönsä.

Toiseksi, se ei ole demokratiaa, koska ei ei ole yhdessä päätetty mihin tarkoituksiin rahat menevät. Toisin kuin kunnat ja valtio, järjestöt eivät ole demokraattisesti vastuullisia, eivätkä noudata tasa-arvoa. Niiden hallitukset valitsevat itsensä, niiden strategiat piilotetaan, niiden vaikuttavuutta ei mitata. Monet ajavat vain oman eturyhmänsä asioita eli toimivat verovaroilla yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Silti niiden henkilökunta toimii ja elää veronmaksajien kustannuksella. Lisäksi järjestöt tuottavat palveluita, jos jotain tekevät, jotka julkinen sektori tekisi edullisemmin ja tehokkaammin sekä tasa-arvoisesti.

Kolmanneksi, kilpailu puuttuu. Avustukset eivät mene sinne, missä tarve on suurin. Ne menevät sinne, missä lobbaus on kovinta, suhteet kuumimmat ja historialliset kytkökset syvimmät. SDP:n, RKP:n, Kokoomuksen, Keskustan ja muiden puolueiden ympärille on rakentunut järjestöverkosto, joka elää puolueiden päätöksien mukaan ja ruokkii puolueita äänestäjillä ja järjestöjen aktiiveilla, sekä lobbaa puolueita. Se on avoin huijausjärjestelmä ja äänten ostojärjestelmä, joka maksaa veronmaksajille miljardeja.

Neljänneksi, toiminnan tuloksia ei ole nähtävillä tai ne ovat olemattomia. Tutkimukset ja selvitykset kertovat saman: järjestöavustusten tuloksellisuutta ei seurata. Rahaa kaadetaan samoihin kankkulan kaivoihin vuodesta toiseen, koska “näin on aina tehty”. Tämä on poliitikkojen ja viranomaisten vastuuttomuutta.

Miksi korruptio saa jatkua?

Koska kukaan mukana olija ei hyödy systeemin purkamisesta. Systeemi on läpimätä ja mukana on koko julkinen sektori. Järjestökenttä valetyöllistää kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka äänestävät, osoittavat mieltään ja lobbaavat omien tukiensa eteen. Näin puolueet ostavat äänestäjiä ja verkostoja. Virkamiehet saavat helpon tavan “rahoittaa yhteiskunnallista toimintaa” ja petaavat itselleen työpaikkaa ja etenemistä olemalla vaiti tai vieden avustuksia eteenpäin.

Järjestöjen kestovale on: “Järjestöt tekevät hyvää”. Se on tehokas kilpi, jonka takana suojellaan omaa oleskelupaikkaa ja vastikkeetta satavia rahoja. Saat huonon ihmisen leiman, jos uskallat vastustaa “hyvää tekeviä”.

Kyse ei ole siitä, tekeekö joku hyvää vai ei. Kyse on siitä, kuka päättää, miten veronmaksajien rahat käytetään ja kenelle ne annetaan sekä millä perusteella.

Järjestötuet on lakkautettava. Ei leikattava – lakkautettava

Veikkausvoittovarat on ohjattava suoraan valtion budjettiin, jossa niistä päätetään samalla tavalla kuin muistakin verotuloista: eduskunnassa, läpinäkyvästi ja demokraattisesti, ei suljettujen järjestöjen kautta.

Valtionavustukset järjestöille on ajettava alas heti, ei asteittain. Jos järjestöt tekisivät oikeasti tärkeää työtä, ne voisivat tehdä sen jäsenmaksuilla ja palveluiden myynnillä. Todistetusti tarpeellinen yhdistys saa myös jäseniä, jäsenmaksuja ja lahjoituksia sekä vapaaehtoisia avustajia. Jos yhdistys ei pärjää kilpailussa, se on tarpeeton, eikä ansaitse olemassaoloaan.

Mitä tilalle

Rahat takaisin veronmaksajille. ehkä osa julkisiin tarpeellisiin palveluihin, joissa vastuu on demokraattisesti valituilla päättäjillä, eikä joillakin hämärillä järjestöhallituksilla.

Suomi on täynnä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ilman euronkaan tukea. He ovat todellinen kansalaisyhteiskunta. Nykyinen järjestötukijärjestelmä ei ole kansalaisyhteiskuntaa – se on valtion tukema korruptiojärjestelmä, joka on tuhonnut hyväntekeväisyyden aatteen.

On aika lopettaa poliitikkojen rakentama huijauskuvio. Kansalaiset ansaitsevat paremmat poliitikot, joten äänestä seuraavissa vaaleissa poliitikkoa, joka ei ole korruptoitunut vallan väärinkäyttäjä, vaan toimii kansalaisten hyväksi.