Korruption käsikirja

Korruptio ei ala yksittäisestä lahjuksesta eikä lopu siihen, kun joku jää kiinni. Se alkaa siitä hetkestä, kun instituutiot, kulttuuri ja raha oppivat toimimaan yhdessä niin, että väärinkäytös näyttää normaalilta hallinnon toimilta. Kun toiminto alkaa näyttämään normaalilta, korruptio ei enää tarvitse salailua. Se tarvitsee vain hyveelliset sanat, oikeat verkostot ja sopivan rakenteen.

Poliitikot ja heidän lähipiirinsä eivät varasta aina enää suoraan kassasta. He soluttautuvat julkisen sektorin päätöksentekopaikkoihin, joissa veroraha liikkuu. Kun paikat on vallattu, samat ihmiset täyttävät virat, hallituspaikat ja johtoryhmät omillaan. Institutionaalinen korruptio juurtuu virastoihin, hankintoihin ja valvontaan. Lainsäädäntö jätetään tahallaan tulkinnanvaraiseksi, valvonta ohitetaan tai se nukahtaa, ja poliittinen suojelu toimii automaattisesti. Se, joka yrittää valvoa liian innokkaasti, leimataan hankalaksi ja poistetaan. Instituutio oppii suojelemaan itse itseään.

Samaan aikaan syntyy in-house-yhtiöitä, jotka tekevät samoja asioita kuin ulkopuoliset firmat, mutta kalliimmalla ja heikommin. Yhtiöt täytetään kavereilla, puolisoilla, serkuilla ja entisillä ja nykyisillä puoluetovereilla. Kun yhtiö tekee tappiota, veronmaksaja maksaa. Kun se tekee voittoa, hyöty jaetaan sisäpiirille. Järjestelmällinen korruptio on valmistunut. Julkiset varat kierrätetään sovittujen tiettyjen eturyhmien hyödyksi, ja kilpailu on enää näennäistä. Jos kilpailua on järjestettävä, niin ehdot asetetaan sellaisiksi, että vain omassa hallinnassa oleva yhtiö täyttää edellytykset.

Yhdistykset, hankkeet ja hyväntekeväisyys ovat osa korruptiorakennelmia

Korruptio tarvitsee myös pehmeämmät ja hyvesignaloivat muodot. Perustetaan yhdistyksiä ja säätiöitä, joiden nimet kuulostavat hyväntekeväisyydeltä, yhdenvertaisuudelta tai kestävyydeltä. Niihin haetaan avustuksia, maksetaan itselle ja kavereille palkkioita, matkakorvauksia ja asiantuntijapalkkioita. Kun joku kysyy tuloksista, näytetään kaunis raportti ja kuvia seminaarista. Kulttuurinen korruptio tekee tästä hyväksyttävää. Sukulaisuus, lojaalisuus ja “tunnettu luotettavuus” korvaavat pätevyyden. Etuja jaetaan niille, jotka tietävät rakennelmasta ja kenelle pitää olla kiitollinen hiljaisuudesta. “Kaikki tekevät niin” on yleinen perustelu ja kieltäytyjät savustetaan ulos.

Hyvinvointialueet ja uuden palkkiokerroksen rakentaminen

Kun vanha rakenne alkoi näyttää liian läpinäkyvältä, keksittiin uusi kerros. Hyvinvointialueet tarjosivat mahdollisuuden luoda satoja uusia johtaja-, koordinaattori- ja asiantuntijavirkoja. Ne täytettiin ihmisillä, joiden tärkein pätevyys oli oikea puoluekirja, kaveruus tai sukulaisuus. Verovaroja alettiin siirtää tehokkaammin ja enemmän kuin koskaan aiemmin – ei palveluihin, vaan palkkoihin, konsulttisopimuksiin ja sisäisiin hankkeisiin, joiden ainoa mitattava tulos oli se, että rahaa kului. Taloudellinen korruptio sai uuden laajemman muodon: julkiset tuet ja subventiot ohjautuivat suhteiden mukaan, monopolimaiset rakenteet syntyivät luonnostaan, järjestelmän sisällä oleva henkilökunta ja hallinto perustivat yhtiöitä itselleen laskutusta varten ja kavereiden konsulttiyhtiöt laskuttavat tyhjästä.

Laskutus, hyväksyntä ja verkostojen voima

Oma yhtiö laskuttaa julkista sektoria konsultoinnista, koulutuksesta tai muutoksen tukemisesta. Laskun hyväksyy joku, joka istuu samassa hallituksessa, samassa yhdistyksessä tai samassa saunaseurassa tai nukkuu samassa sangyssä. Poliittinen korruptio ja järjestelmällinen korruptio sulautuvat yhteen. Vaalirahoitus ja lobbaus eivät näytä lahjonnalta, vaan yhteiskunnalliselta vastuun kantamiselta. Lait kirjoitetaan valmiiksi eturyhmien toimesta, ja päätöksentekijä vain allekirjoittaa. Kumppanuusverkostot pitävät huolen siitä, että samat nimet kiertävät vuodesta toiseen järjestelmien eri hillotolpilla.

Valvonta, oikeus ja tietojärjestelmät

Oikeudellista korruptiota ei osteta suoralla rahalla. Se ostetaan tulevilla rahoilla, suhteilla, uralla ja tulevaisuuden odotuksilla. Tutkinnat hidastuvat tai lopetetaan, kun kohteena on oikea porukka. Syyttäjät oppivat, milloin näyttöä ei kannata olla riittävästi. Tuomioistuimet eivät ole ulkopuolisia – ne ovat osa verkostoa. Samaan aikaan tietojärjestelmien korruptio tekee jäljittämisen ja selvittämisen vaikeaksi. Tilastoja muokataan, hankkeiden onnistumista mitataan niihin tehdyillä sopivilla sisäisillä mittareilla ja dataa piilotetaan liikesalaisuuden tai henkilötietosuojan taakse. Digitaalinen kerros ei paljasta korruptiota. Sen avulla voi peittää tehdyt toimet entistä tehokkaammin.

Tapakulttuuri, joka tekee rikollisuudesta normaalia

Kaiken ytimessä on kulttuurinen korruptio. Kun korruptio on juurtunut arvoihin ja normeihin, se lakkaa olemasta poikkeus. Se muuttuu elämäntavaksi. Nuoret oppivat nopeasti, että rehellisyys on uran loppu ja lojaalisuus ja vilpillinen menettely sisäpiirille on uran edellytys. Media oppii, mitä ei kannata kaivaa liian syvältä. Voi mennä työ tai mainostulot. Kansalaiset oppivat, että äänestäminen vaihtaa vain sen, kuka esiintyy eturivissä. Kansainväliset rakenteet ja monimutkaiset yhteistyöhankkeet sekä rajat ylittävät verkostot tekevät rahavirroista niin monimutkaisia, ettei kukaan enää tiedä, kuka on hyödyn saaja ja mihin rahat ovat päätyneet.

Seuraukset, joita järjestelmä ei enää huomaa

Rakenteellinen korruptio syö luottamuksen instituutioihin. Ihmiset lakkaavat uskomasta, että poliisi, oikeuslaitos tai viranomaiset toimivat reilusti ja oikeudenmukaisesti. Taloudelliset tappiot kasvavat, innovaatioita ei synny ja investoinnit karkaavat luotettaville tahoille. Eriarvoisuus syvenee, koska vain ne, joilla on oikeat suhteet pärjäävät. Muut ovat maksajia. Demokratia syödään sisältäpäin. Muodollisesti kaikki toimii, mutta päätöksenteko on jo keskittynyt pienelle, itseään uusivalle ryhmälle. Pahinta on, että se on kaikkien tiedossa.

Torjunta, se on osa samaa rakennetta

Viralliset torjuntakeinot ovat hyviä ja kauniita: läpinäkyvyys, tiukka ja riippumaton valvonta, rankaisujen tehostaminen ja tiukat säännöt ja valistus. Käytännössä nämä keinot organisoidaan samojen korruptiota harjoittavien verkostojen, jota niiden pitäisi valvoa. Valvonta nukahtaa, epäilijät leimataan, rankaisuja ei tule, kun kukaan ei ole tehnyt mitään väärin ja läpinäkyvyys toteutetaan sopivilla lausunnoilla ja tilastoilla, joita tehdään valtavasti, mutta kukaan ei voi todeta niistä mitään. Torjunta muuttuu osaksi samaa elämäntapaa, josta voidaan rakennella uusia tapoja laskutetlla tyhjästä.

Korruptio on tehokkainta ja tuottaa eniten hyötyä sen osallisille, kun se ei näytä korruptiolta. Se näyttää hallinnolta, asiantuntijuudelta, yhteistyöltä ja vastuullisuudelta. Se on elämäntapa, yhteiskunnan ytimessä.