Pankkien rahastoista ei heru lisätuottoa

Pankkien rahastoja ei ole suunniteltu tuoton maksimointiin vaan asiakasvarojen houkuttelemiseen – nämä ovat kaksi eri tavoitetta ja palvelevat eri tahoja. Osa asiakkaista ei ymmärrä rahastojen kulujen merkitystä eikä niiden suuruutta. Siksi on tärkeää valistaa ihmisiä myös sijoittamisen kuluista ja opettaa vertaamaan erilaisten sijoitustuotteiden ominaisuuksia eli riskiä ja tuottoa.

”Haluan kertoa sijoittamisesta kiinnostuneille suomalaisille, miten sijoitusmarkkina toimii, miten osakemarkkina linkittyy talouteen ja miten talousmedia linkittyy sijoittajien käyttäytymiseen. Haluan kertoa, että suuri osa suomalaisten instituutioiden ja kotitalouksien sijoitusvaroista on, hassua kyllä, sijoitettu pankkien rahastoihin. Rahastoihin, joiden tuotto on selvästi alhaisempi kuin rahastojen riski–tuotto-suhteen mukaan kuuluisi”, Hyttinen suomii.

Ekonomisti, sijoittaja ja sijoituskirjailija Mika Hyttinen tuulettaa 70-lukulaisia sijoitusoppeja ja haluaa ravistaa meidät harhaluuloistamme uudessa kirjassaan Suosioharha – sijoittaminen on taitolaji . Kirja ilmestyy 16.10.2017.

”Kirjan tarkoituksena ei kuitenkaan ole syyttää tai haukkua pankkien rahastoja. Nykytila on kuitenkin ongelmallinen ja tärkeää ottaa vakavasti, jotta voisimme pienin askelin siirtyä kohti parempaa tulevaisuutta.”

Rahastot ovat pankeille ja muille sijoituspalvelujen tarjoajille suuri ja kannattava bisnes. Näille tahoille rahastojen tärkein tehtävä on houkutella uusia sijoituksia. Näin on siksi, että rahaston palkkiotulo lasketaan prosentteina rahaston arvosta.

Esimeriksi 100 miljoonan rahasto perii 2 %:n palkkiotasolla 2 miljoonaa euroa vuodessa ja 200 miljoonan rahasto 4 miljoonaa euroa. Mitä enemmän pääomaa, sitä enemmän tuloja.

Tarjolla on myös erittäin edullisia ja jopa täysin ilmaisia rahastoja, mutta halpa hinta ei ole pakottanut muita pankkeja laskemaan hintojaan merkittävästi. Jos halpa hinta olisi tärkein kriteeri rahastoa tai rahastoyhtiöitä valittaessa, hinnat eivät olisi nykytasollaan: hintakilpailu olisi jo nyt ajanut rahastojen kustannukset alas lähelle indeksituotteiden hintoja.

”Aktiivinen, kallis rahasto tarjoaa asiakkaalle helppoutta, turvallisuuden tunnetta ja pienen mahdollisuuden pikavoittoihin. Jos tämä on se, mitä asiakas haluaa, niin yhtälössä ei ole mitään vikaa. Pitkän aikavälin säästämiseen kustannukset ovat kuitenkin aivan liian korkeat, jos arvostuksen kohteena on rahaston tuotto.”

Asiakas kuitenkin usein itse haluaa lyödä vetoa tuon lisätuoton puolesta. Onko huono pitkän aikavälin tulos silloin pankin rahaston vika?

”Tosiasia on, ettei osa asiakkaista ymmärrä rahastojen kulujen merkitystä eikä niiden suuruutta. Siksi on tärkeää valistaa ihmisiä myös sijoittamisen kuluista ja opettaa vertaamaan erilaisten sijoitustuotteiden ominaisuuksia eli riskiä ja tuottoa. Itse kuitenkin katson harmistuneena indeksisijoittamisen koulukunnan retoriikkaa, jossa kaikki maksullinen varainhoito nähdään hyödyttömänä puuhasteluna ja pankkiirien ahneutena. Taitava sijoittamisen ammattilainen voi hyvin olla asiakkaalle avuksi myös sellaisella tavalla, että sekä pankki että asiakas hyötyvät yhteistyöstä.”