Liitännäissädehoito hyödyttää eturauhassyövän hoidossa

Eturauhassyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 5 400 miestä. Vaikka useimmissa tapauksissa eturauhassyöpä pystytään parantamaan, siihen kuolee noin 900 miestä vuodessa.

Paikallisen, pienen riskin eturauhassyövän hoitovaihtoehdot ovat vakiintuneita ja ennuste hyvä. Sen sijaan korkeamman riskin, paikallisesti levinneen tai etäpesäkkeitä lähettäneen taudin ennuste on huonompi, eikä hoidoista vallitse yksimielisyyttä riittävän tutkimustiedon puuttuessa.

Eturauhasen poistoleikkauksen yhteydessä voi paljastua, että syöpä ulottuu poistetun eturauhasen pintaan tai se on jo tunkeutunut eturauhasta ympäröivän kapselin ulkopuolelle. Tällaisessa tapauksessa syövän uusiutumisriski on suurempi kuin niissä tilanteissa, joissa syöpäsolukkoa on vain eturauhasen sisällä.

Eturauhassyövän hoitosuositukset perustuvat pitkälti taudin levinneisyyteen (TNM-luokitus), eturauhasnäytteestä määritettyyn pahanlaatuisuuteen (Gleasonin luokitus) sekä verestä mitattavaan prostataspesifiseen antigeeniin (PSA) ja näiden perusteella määritettyyn riskiluokitukseen.

Poistoleikkauksen jälkeen annettu liitännäissädehoito pidentää potilaan PSA:sta mitattua tautivapaata aikaa, osoittaa suomalaistutkimus, jossa selvitettiin onko eturauhasen poiston jälkeisestä sädehoidosta hyötyä niille potilaille, joiden syöpä on edennyt eturauhasen pinnalle tai eturauhasta ympäröivän kapselin ulkopuolelle. Tällä hetkellä hoitokäytännöt näissä tilanteissa vaihtelevat.

Satunnaistettuun tutkimukseen osallistui vuosien 2004 – 2012 aikana 250 potilasta, joista 126 sai liitännäissädehoitoa eturauhasen poiston jälkeen ja 124 hoidettiin pelkällä eturauhasen poistolla.

Noin yhdeksän vuoden seurannan aikana ainoastaan kaksi potilasta – yksi kummastakin ryhmästä – kuoli eturauhassyöpään. Liitännäishoitoryhmän jäsenistä 82 prosenttia oli PSA-mittauksen perusteella tautivapaita seuranta-ajan päättyessä; vertailuryhmässä vastaava luku oli 61 prosenttia. PSA-arvon nousu edeltää yleensä eturauhassyövän uusiutumista. Tutkimuksessa ne potilaat, joilla PSA oli korkeintaan 0,4mg/l määriteltiin tautivapaiksi. Liitännäishoitoryhmään kuuluneista 98 prosentilla ja vertailuryhmään kuuluneista 96 prosentilla ei ilmaantunut etäpesäkkeitä seuranta-aikana.

Hoitovaihtoehdoista on keskusteltava avoimesti potilaan kanssa

– Liitännäishoito oli hyvin siedettyä ja se pidensi PSA:sta mitattua tautivapaata aikaa pelkkään eturauhasen poistoleikkaukseen verrattuna. Liitännäishoito ei kuitenkaan pidentänyt potilaiden elossaoloaikaa, professori Akseli Hemminki summaa tutkimuksen tulokset.

– Eturauhassyöpä voi aiheuttaa etäpesäkkeitä ja pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan jopa yli 10 vuotta PSA-noususta todetun taudin uusiutumisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa potilaita seurattiin keskimäärin alle 10 vuotta, joten on luonnollista, ettei tutkitulla hoidolla ollut merkittävää vaikutusta elossaoloaikaan. Pidemmässä seurannassa ero PSA-nousuissa saattaisi johtaa eroon myös syöpäkuolleisuudessa, LL Greetta Hackmantoteaa.

Hackman painottaa, että hoitopäätöksiä tehtäessä on tärkeää keskustella avoimesti potilaan kanssa eri vaihtoehdoista.

– Kun hoidetaan enemmän, tulee myös enemmän haittoja. Samalla voidaan kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa taudin ennusteeseen sellaisessa tilanteessa, jossa syöpäkudos ulottuu jo eturauhasen pintaan tai on tunkeutunut eturauhaskapselin läpi, mutta ei ole vielä ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä.

– Tämä tutkimus on hieno osoitus suomalaisten sairaaloiden ja yliopistojen välisestä yhteistyöstä tärkeän tutkijalähtöisen kliinisen tutkimuksen tekemiseksi. Nykyään tällaisia tutkimuksia ei paljon tehdä, Hemminki huomauttaa.

Arvostetussa European Urology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa olivat mukana Helsingin ja Tampereen yliopistot ja yliopistolliset sairaalat; Oulun, Kuopion ja Turun yliopistolliset sairaalat; Päijät-Hämeen, Mikkelin ja Joensuun keskussairaalat; Docrates Syöpäsairaala ja Suomen Syöpärekisteri.