Koti / Ajankohtaista / Koirien pelon ja ihmisten mielenterveyshäiriöiden taustalla samoja tekijöitä

Koirien pelon ja ihmisten mielenterveyshäiriöiden taustalla samoja tekijöitä

Yli kolmensadan saksanpaimenkoiran aineiston avulla on tunnistettu kaksi geenialuetta, joista toinen liittyy koirien pelokkuuteen ja toinen ääniarkuuteen. Pelokkuuteen liitetty geenialue vastaa ihmisten kromosomin 18 aluetta, joka on liitetty erilaisiin psykiatrisiin sairauksiin. Ääniarkuuteen liitetty alue sisältää puolestaan useita ihmisten ja koirien käyttäytymiseen sekä psykiatrisiin sairauksiin liittyviä geenejä.

Professori Hannes Lohen ryhmän tutkimuksessa keskityttiin kahteen koirien pelon muotoon, ääniarkuuteen sekä yleiseen pelokkuuteen, johon luetaan vieraiden ihmisten ja uusien tilanteiden pelko. Suomalaisista koirista ääniarkuutta on havaittu jopa 40 prosentilla, ja neljäsosan on arvioitu kärsivän pelokkuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että koirien pelokkuus vastaisi ihmisten ahdistuneisuushäiriötä ja toimisi tutkimusmallina sille.

– Pelko on eläinten luontainen, elintärkeä reaktio. Kun se on liiallista ja hallitsee esimerkiksi koiran elämää, se muuttuu kuitenkin ongelmallisiksi käytöshäiriöksi, kertoo tohtorikoulutettava Riika Sarviaho Helsingin yliopistosta.

Koirien käytöshäiriöihin kuuluvat esimerkiksi eroahdistus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä erilaiset fobiat. Pelko voi näkyä aggressiivisuutena, joka saattaa pahimmillaan johtaa toisiin koiriin tai ihmisiin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Tutkimusta varten yli kolmesataa saksanpaimenkoiran omistajaa täytti käyttäytymiskyselyn. Kysely oli jo aiemmin käyttäytymistestien perusteella todettu luotettavaksi välineeksi. Kyselyvastauksiin perustuen jokaiselle koiralle määritettiin pelon voimakkuutta kuvaava pisteytys.

– Käyttäytymisen tulkitseminen ja mittaaminen on tärkeä vaihe tutkimuksen onnistumiseksi. Kaikkein arimmat koirat karsiutuvat populaatiosta, joten niiden määrä jää usein hyvin vähäiseksi. Tutkimukseen otettiinkin mukaan myös lievempiä tapauksia aineiston kasvattamiseksi, kertoo professori Hannes Lohi.

Pelokkuuden taus­tal­la lä­hes ident­ti­set gee­nia­lu­eet

Geenitutkimuksen perusteella koirien yleinen pelokkuus liittyi kromosomin 7 alueeseen, joka on geeneiltään lähes identtinen tietyn ihmisten kromosomin 18 alueen kanssa.

– Tämä on todella kiinnostava havainto, sillä ihmisten kromosomialue 18p11 on liitetty jo 90-luvulla useisiin neuropsykiatrisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Pelko on olennainen osa monia psykiatrisia sairauksia.  Skitsofreniaa on jopa kuvailtu kroonisena pelkona.  Tulosten perusteella on mahdollista, että koirien pelokkuuden ja ihmisten psykoosisairauksien taustalla on samoja vaikuttavia tekijöitä, tohtorikoulutettava Riika Sarviaho toteaa.

Jatkotutkimuksissa on tärkeää varmistaa geenialueen merkitys sekä tunnistaa pelokkuuteen liittyviä geenimuunnoksia. Geenilöytöjen avulla voidaan ymmärtää paremmin koirien pelon syntymekanismeja hermostossa ja verrata niitä vastaaviin ihmissairauksiin.

Ääniar­kuut­ta esiin­tyy myös ih­mi­sil­lä

Koirien ääniarkuudesta puhutaan, kun koira osoittaa pelkoa vaikkapa ukkosen tai ilotulituksen aikana. Ääniarkuutta pidetään eläinlääketieteessä omana diagnoosinaan, eivätkä ääniarat koirat välttämättä ole muuten arkoja.

Äänille herkistymistä esiintyy myös ihmisillä – esimerkiksi ihmisten misofoniassa ja hyperakusiassa tietyt äänet aiheuttavat epämukavuuden tunnetta, pelkoa tai jopa raivoa. Sairauksien geneettinen tausta on kuitenkin edelleen huonosti tunnettu sekä ihmis- että eläinlääketieteessä.

– Saksanpaimenkoiralta löydetty ääniarkuuteen liittyvä geenialue on kiinnostava. Alueella on useita jo aiemmin ihmisten psykiatrisiin sairauksiin liitettyjä geenejä. Siellä sijaitsee esimerkiksi hermoston välittäjäaine glutamaatin reseptoria koodaava geeni, joka on liitetty sekä ahdistuneisuuteen että kuulon toimintaan. Toinen kiinnostava geeni on oksitosiinireseptorigeeni OXTR, joka on yhdistetty ahdistuneisuuteen, stressiin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Tämänkin geenialueen tarkempi analyysi jatkuu, kertoo professori Lohi.

Tutkimuksen tulokset tukevat tutkijoiden ajatusta siitä, että koirien arkuus on perinnöllistä. Jatkotutkimusten tarve suuremmassa aineistossa on keskeistä nyt löydettyjen geenialueiden roolin vahvistamiseksi sekä mahdollisten uusien geenialueiden ja varsinaisten riskigeenien tunnistamiseksi.

Geenilöydöt koirien käyttäytymistutkimuksissa ovat toistaiseksi harvinaisia. Nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen yhden rodun sisällä tehty tutkimus, jossa on havaittu merkitsevä yhteys koirien arkuuden ja geneettisten alueiden välillä.

css.php